Vakavia rikoksia!

Helsingin Sanomissa oli järkyttävä rikosuutinen Pohjanmaalta. Vuonna 1984 syntynyt nainen - mitähän merkitystä syntymävuodella on - oli jäänyt kiinni ylinopeudesta. Vauhtia oli ollut 131 kilometriä tunnissa.

Samoihin aikoihin lehdessä oli uutinen myös erään miehen jäämisestä kiinni täsmälleen saman suuruisesta ylinopeudesta. Näyttää olevan mystinen luku tuo 131 km/h. Iisalmen Sanomat:

”Sonkajärveläinen noin 30-vuotias mies hurjasteli perjantai-iltana Iisalmentiellä henkilöautollaan melkoista kyytiä. Kello kuuden aikoihin ajellut mies kellotti lukemikseen 131 kilometriä tunnissa. Kyseisessä paikassa nopeusrajoitus on 80 kilometriä tunnissa.

Asiaa tutkitaan törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena ja kuljettaja määrättiin väliaikaiseen ajokieltoon.”

http://www.iisalmensanomat.fi/uutiset/yla-savo/törkeää-ylinopeutta-sonkajärvellä/400159

Pohjanmaalta uutisoitu vuonna 1984 syntyneen naisen ajama 131 km/h ylinopeus oli tapahtunut Maalahdessa. Samalta paikkakunnalta löytyi vanhempi uutinen naisen kuolemasta hirvikolarissa.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Nainen+kuoli+hirvikolarissa+Maalahdessa/1135230273626

Naisen kuolemasta kertova juttu on suunnilleen yhtä pitkä kuin lehdessä ollut ylinopeusuutinen, joten ihmisen kuoleman uutisarvo on sama kuin 131 km/h nopeuden.

Auto kulki 131 kilometrin tuntinopeudella.

Nainen kuoli onnettomuudessa.

Yhteiskunnallisesti yhtä merkittäviä asioita?

Mutta jos on kyseessä julkkis, joka ajaa 131 kilometriä tunnissa, se onkin jo Ilta-Sanomien etusivun juttu. Ylinopeus on nykyisin yhtä merkittävä uutinen kun henkirikos. Ajaminen autolla 131 kilometriä tunnissa on uutisarvoltaan saman luokan rikos kun ihmisen tappaminen.

Eihän puukotuksistakaan kerrota kuin muutaman rivin pikku-uutisessa.

Viisikymmentä vuotta sitten päätiet suunniteltiin profiililtaan suuriin nopeuksiin. 1950-luvulla nimittäin vielä kuviteltiin, että kun autot kehittyvät, myös nopeudet lisääntyvät. Kulkivathan nimittäin jo parhaat 1950-luvun autot yli 200 kilometrin tuntinopeutta. 131 kilometrin tuntinopeus ei ollut vauhti eikä mikään.

Kun nyt joku ajaa 131 kilometriä tunnissa maantiellä, joka ehkä on alunperin suunniteltu 160 kilometrin tuntinopeuteen, hänen hirveästä rikoksestaan kirjoitetaan sanomalehdessä. Ajat ja arvot ovat todella muuttuneet.

Jos kehitys jatkuu samaan suuntaan, en uskalla enää edes kuvitella, mitä 30 vuoden päästä seuraa 131 kilometrin tuntinopeudesta, mikäli autot silloin vielä kulkevat niin kovaa. Arvelen, että rangaistuksena on ajokortin menettäminen loppuiäksi, ehdotonta vankeutta, auton tuomitseminen valtiolle ja suuren rahakorvauksen (sakko tms.) vaatiminen. Ja jos joku vielä 60 vuoden päästä syyllistyy samaan hirveään rikokseen, hänet teloitetaan saman tien maantien varressa. Silloin 131 kilometrin tuntinopeudella ajaminen on jo julistettu terrorismiksi ja rikokseksi ihmisyyttä vastaan. Ainoastaan etuoikeutettu poliisieliitti, joka siinä vaiheessa on nostettu jo täyden jumalan arvoon nykyisestä puolijumaluudesta, saa ajaa rajoittamatonta vauhtia super-erikoisautoillaan.

Interplanetaarinen tuomioistuin - ei sellaista ole.

Ei ole olemassa mitään interplanetaarista tuomioistuinta, joka määrittelisi erehtymättömästi, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Määrittelyn tekee aina joku ihminen tai ryhmä ihmisiä. Väkivalta ja joissakin tapauksissa pelkkä sattuma ratkaisee, mikä tulkinta jää voitolle.

Järjestelmä, joka perustuu pelkästään väkivaltaan ja sattumiin, ei ole kovin stabiili. Niinpä hyvän ja pahan käsitteet on yritetty kytkeä johonkin pysyvään periaatteeseen, johon voidaan tarvittaessa vedota. Perinteisesti hyvä ja paha on jätetty jumalan tai jumalallisessa asemassa olevan hallitsijan ratkaistavaksi. 1700-luvun valitusfilosofeista lähtien – joiden hengessä kirjoitettiin mm. Yhdysvaltain perustuslaki ja Ranskan ihmisoikeuksien julistus – jonkinlaisena ihanteena on pidetty sitä, että hyvän ja pahan käsitteiden pitäisi perustua kansan mielipiteeseen. Niitä ei pitäisi määrätä ylhäältä päin kansaa kuulematta, vaan kansalaisten pitäisi saada itse olla mukana prosessissa, joissa hyvästä ja pahasta, sallitusta ja kielletystä, päätetään. Prosessia, jossa kansa hallitsee itse itseään, kutsutaan demokratiaksi.

Nykypäivän demokratia on vieraantunut siitä, millainen sen ihannetapauksessa kuuluisi olla. Ketju tavallisten kansalaisten ja heidän noudatettavakseen määrättyjen sääntöjen välillä on niin pitkä, että kansalaiset kokevat, etteivät he pysty vaikuttamaan yhteisiin asioihin. Tämä aiheuttaa vieraantumista poliittisista prosesseista. Äänestäminen ei kiinnosta, koska ihmiset kokevat, ettei mikään muutu kuitenkaan.

Nykyisen tyyppistä demokratiaa ei ole edes tarkoitettu kansan tahdon toteuttamiseksi, vaan se on pelkkä kulissi, jonka avulla oikeutetaan vallankäyttö. Jos kansalaiset valittavat jostakin säännöstä, heille voidaan muistuttaa, että politiikan suunnasta päätetään vaaleissa, joten jos he haluavat asioihin muutosta, heillä on tilaisuus vaikuttaa niihin äänestämällä. Nyt voimassa olevat säännöt vastaavat kansan tahtoa seuraaviin vaaleihin asti, joten pulinat pois.

Silloin tällöin kansalaisten uskoa nykyiseen politiikkaan ja sääntöjen oikeutukseen vahvistetaan kyselyillä, joissa kysytään, mitä mieltä kansalaiset ovat harjoitetusta politiikasta ja voimassa olevista säännöistä. Näiden kyselyjen tarkoitus ei ole saada selville kansan todellista mielipidettä vaan manipuloitu mielipide, jonka tukee nykyistä politiikkaa ja sen laatimia sääntöjä. Niinpä tulokseksi saadaan pohjoiskorealaisia lukuja, joiden mukaan yli 95% kansasta on harjoitetun käytännön ja lakien kannalla. Manipulointi tapahtuu esimerkiksi siten, että kyselytilanne järjestetään sellaiseksi, että ympäristön luoma sosiaalinen paine karsii vastauksista ei-toivottuja vaihtoehtoja. Lisäksi kysymykset muotoillaan mielipiteitä tiettyyn suuntaan ohjaaviksi, ja vastauksia tulkitaan tarkoitushakuisesti.

Ihmisten mielipiteissä tapahtuu tilapäistä siirtymistä suuntaan tai toiseen tilanteiden mukaan, vaikka perusasenteet pysyisivät muuttumattomina. Sodanvastaisen elokuvan katsominen vahvistaa katsojien sodanvastaisuutta. Itsenäisyyspäivän sotilasparaatin seuraaminen vahvistaa yleisön positiivisia ajatuksia itsenäisyyttä ja maanpuolustusta kohtaan. Halla-ahon blogin lukeminen vahvistaa lukijoiden maahanmuuttokriittisiä asenteita. Ystävyyssuhteet somalien tai irakilaisten kanssa vähentävät ennakkoluuloja maahanmuuttajia kohtaan. Jonkin tietyn asenteen vahvistuminen edellyttää kuitenkin sitä, että ihmisen ennakkoasenne on jo ainakin lievästi samanlainen kuin se, mitä elokuvan tai muun propagandan keinoin yritetään vahvistaa. Jos näin ei ole, propaganda johtaa todennäköisesti päinvastaiseen tulokseen kuin mikä on tarkoitus. Hyvä propaganda perustuukin siihen, että sitä annetaan aluksi pieninä annoksina, kunnes vastarinta ja torjunta on saatu taittumaan. Sen jälkeen annoksia voidaan lisätä.

Jos ihmisten mielipiteet ovat näin ailahtelevia, voidaanko ihmisten todellista mielipidettä saada mitenkään selville? Ainahan ympäristö ja kyselytilanne jotenkin vaikuttaa. Ehkä aidoin ja totuudenmukaisin kuva ihmisten mielipiteistä käy ilmi silloin, kun ihmiset toimivat yksinään spontaanisti ilman ulkopuolista vaikuttamista. Jos esimerkiksi ihminen ajaa autolla hiljaisella maantiellä aikaisin kesäaamuna kenenkään näkemättä jotain tiettyä nopeutta, hän ilmaisee nopeudenvalinnalla todellisen mielipiteensä siitä, miten kovaa hänen mielestään kyseisellä paikalla on järkevää ajaa olosuhteet ja vallitseva nopeusrajoitus huomioon ottaen. Jos kuljettaja ajaa ylinopeutta, hänen mielestään on silloin perusteltua ajaa ylinopeutta.

Jos jossakin paikassa viikosta toiseen ja kuukaudesta toiseen ja vuodesta toiseen yli 90% autoilijoista ajaa ylinopeutta, tällöin toteutuu aito ja luotettava kansanäänestys siitä, mitä mieltä ihmiset ovat paikalla olevasta nopeusrajoituksesta. Se on selvästikin liian alhainen. Jos poliisi pysäyttää satunnaisotannalla tuhat ylinopeutta ajanutta autoilijaa ja sakottamisen yhteydessä kysyy, oliko nopeusrajoitus autoilijoiden mielestä väärä, kun he ajoivat ylinopeutta, suurin osa vastaajista on todennäköisesti sitä mieltä, että nopeusrajoitus oli se mikä sen pitääkin olla, ja autoilijat itse tekivät väärin ajaessaan ylinopeutta. Tämä jälkimmäinen mielipide on propagandan ja manipuloinnin tulosta. Se on yhtä aito kuin Stalinin näytösoikeudenkäynneissä kuullut tunnustukset. Tällaisiin pakolla aikaansaatuihin tunnustuksiin ja propagandalla manipuloituihin mielipiteisiin nykyisen järjestelmän legitimiteetti kuitenkin perustuu.