Mietteitä vuoden takaa

“Yhteiskunnanvastainen” mielialani on lisääntynyt samaa tahtia kun keväinen masennukseni on pahentunut. Olen sitä mieltä, että ihmiset on aivopesty. He eivät tajua, mitä on tekeillä. Tällaisten ajatusten esittäjä leimataan helposti tosielämästä vieraantuneeksi mielikuvitusharhoista kärsiväksi hulluksi. Ymmärrän tämän täysin. En ole kuitenkaan vieraantunut tosielämästä, enkä ole hullukaan. Televisiosta tuleva poliisisaasta, jota on todennäköisesti enemmän kuin koskaan ennen, ei ole harhaa. Vaikka tämä myönnettäisiin, se kuitenkin kiistetään jyrkästi, että kyse olisi aivopesusta. En minäkään väitä, että kyse olisi laskelmoidusta ja suunnitelmallisesta aivopesusta, jonka toteuttaa joku tiedotusvälineiden taustalla vaikuttava salainen taho. Mitkä syyt toiminnan taustalla ovatkaan, ohjelmaa poliisista tuputetaan joka tuutista niin paljon, että se vaikuttaa kansalaisiin kuin aivopesu. Ohjelmien syy voi olla taloudellinen, eli kanavat näyttävät sitä, mitä ihmiset haluavat nähdä, ja mistä kertyy mainostuloja. Poliisi on viihteellistetty TV-kanavien palvelukseen. Tällaista on tietysti jossakin muodossa ollut aina. Kaikkihan ovat katsoneet poliisielokuvia ja poliisisarjoja. Uusi trendi on se, että oikeat poliisit esiintyvät näissä sarjoissa. Eivätkä pelkästään amerikkalaiset poliisit vaan yhä enemmän myös suomalaiset.

Poliisi ei varmasti osallistu näihin ohjelmiin pelkästään huvin vuoksi, vaan poliisin johdossa koetaan, että osallistumisesta on hyötyä. Ja koska poliisi on vallankäyttäjä ja lisää valtaa haluava organisaatio, TV-ohjelmien hyöty on todennäköisesti se, että niiden avulla poliisin arvovalta kasvaa ja kansalaisten mielialat pehmenevät siten, että poliisille ollaan valmiit antamaan aina vain lisää valtaa. Tämä kehitys johtaa poliisidiktatuuriin.

En jaksa nyt kirjoittaa tämän enempää, joten kerään tähän muutamia irrallisia ajatuksia myöhempää jatkokehittelyä varten. Ensimmäinen ajatus on se, että poliisit hallitsevat valheen avulla, mikä on yksi totalitarismin tunnusmerkeistä. Jauhesammuttimen tarkastusleiman puuttumisesta sakottaminen sekä “törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta” syyttäminen pelkän virtuaalisen teon eli nopeusmittarin lukeman perusteella ovat tällaisia valheisiin perustuvia “totuuksia”. Valhe on se, että kansalainen olisi muka tehnyt vaarallisen teon, ja häntä rangaistaisiin siitä, vaikka todellisuudessa kansalainen ei olisi tehnyt mitään vaarallista. 121 kilometrin tuntinopeudella ajaminen ei ole vaarallista, silloin kun se ei ole vaarallista, vaikka tien varressa olisi seitsemän kympin “talvinopeuslätkä”. Eikä veneellä ajaminen ilman jotain typerää tarraa peltipötkylän kyljessä ole vaarallista.

Nuo kaksi esimerkkiä ovat vain kaksi esimerkkiä. Lainsäädäntö on täynnä samanlaisia valheita, joissa juridisella valhekielellä todistellaan, että jokin teko “on omiaan” olemaan vaarallinen, ja tämä “on omiaan” riittää perusteeksi poliisin vallankäytölle.


(teksti on kopioitu sellaisenaan päiväkirjasta)