Tekeekö ihminen kulttuurin vai kulttuuri ihmisen?

On monien mielestä rasismia luokitella ihmisiä heidän kulttuuriinsa kuuluvien piirteiden perusteella. Virallisen opin mukaanhan kulttuuri ei ole ihmisten tuote vaan ihmiset ovat kulttuurin tuotteita. Mikko Ellilä esitti vuonna 2006 kirjoituksessaan ”Yhteiskunta koostuu ihmisistä” päinvastaisen käsityksen ja joutui oikeuteen. Hänet tuomittiin sakkorangaistukseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Virallinen oppi lähtee siitä (vaikka tätä ei aivan näin sanota), että avaruudesta tulleet muukalaiset ovat ammoisina aikoina istuttaneet eri puolille planeettaa erilaisia kulttuureja, ja ihmiset ovat näiden kulttuureiden vankeja. Suomeen muukalaiset ovat istuttaneet sisukulttuurin ja kännikulttuurin, ja niinpä suomalaiset on tuomittu aina maailman loppuun asti olemaan jääräpäisesti humalahakuisia alkoholin käytössään. Humalahakuisuudesta pääsee eroon vain, jos poistuu Suomen alueelta johonkin sellaiseen maahan, johon avaruudesta tulleet muukalaiset ovat istuttaneet viinikulttuurin. Tällaisessa maassahan juodaan vähemmän kerrallaan.

Erityisen huono onni on ollut afrikkalaisilla kauan sitten, kun muukalaiset istuttivat kulttuureja maapallolle. Afrikkalaisille annettiin kulttuuri, johon ei kuulunut tiedettä eikä monimutkaisia teknisiä innovaatioita joitakin harvoja paikallisia poikkeuksia lukuun ottamatta. Edes pyörä ei kuulunut afrikkalaiseen kulttuuriin, ja mitäpä sillä olisi tehty, jos ei ollut teitäkään. Ovathan tavarat kulkeneet hyvin naisten pään päällä. Tieteen korvikkeeksi keksittiin noituus.

Länsimaisten kulttuuriarvojen kannalta katsottuna yksi epäilyttävä piirre afrikkalaisille annetussa kulttuurissa ovat siihen kuuluvat seksuaaliset tavat. Kaikkia niitä ei pidetä länsimaissa hyväksyttävinä, vaikka toki niitä täälläkin harrastetaan. Uutistoimistojen mukaan joka neljäs eteläafrikkalainen mies on myöntänyt raiskanneensa jonkun, lähes puolet heistä useampia kuin yhden. 73 prosenttia raiskauksen myöntäneistä kertoi tehneensä sen ensimmäisen kerran jo alle kaksikymppisenä, mistä saadaan pienellä laskutoimituksella tulokseksi, että yli 18 prosenttia 20-vuotiaista eteläafrikkalaisista miehistä on syyllistynyt raiskaukseen. Tutkimuksen mukaan joukkoraiskaukset liittyivät usein nuorten miesten yhdessäoloon.

Kongon demokraattisesta tasavallasta kerrotaan uutisissa, miten sotilaat ovat raiskannet satoja tuhansia naisia ja tyttöjä ja jopa pikkulapsia. Youtubesta löytyy videoita, missä kongolaissotilaat kertovat ylpeinä raiskauskokemuksistaan. Eikä tämä taida olla pelkästään Kongon ongelma – jos kulttuuriin kuuluvaa asiaa nyt ongelmaksi voi sanoa. Aivan viime aikoina uutiset ovat kertoneet siitä, kuinka Kenian puolelle pakolaisina tulleet nälkiintyneet somalinaiset lapsineen ovat joutuneet ensi töikseen laajamittaisten joukkoraiskauksien uhreiksi.

UN Women Executive Director Ms. Michelle Bachelet: ”Women are raped in their homes, in the bushes and many times on the roads. New arrivals don't have shelters to sleep in and end up sleeping in the open outside the camps, exposing themselves to security risks.”

Suomen lähetysseuran koulutussihteeri Kati Kemppainen kirjoitti viime keväänä Helsingin Sanomissa näin:

”Väkivallan ja raiskausten ihannointi taas edustaa Afrikassa syvään juurtunutta vahingollista miesihannetta. Etelä-Afrikassa on todennäköisempää, että tyttö joutuu raiskatuksi kuin oppii lukemaan. Tarvitaan muutos, joka vaikuttaa syviin kulttuurisiin pohjavirtoihin, sekä ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään radikaalisti erilaisia valintoja oman kulttuurinsa vahingollisista käytännöistä luopumiseksi.”

Onneksi – näin uskoo vuorenvarmasti ainakin virallinen Suomi – kulttuurit ovat sidoksissa alueisiin, joihin avaruudesta tulleet muukalaiset ne aikoinaan ovat istuttaneet. Kun Afrikasta muuttaa Suomeen esimerkiksi sata nuorta miestä, meidän ei missään tapauksessa pidä kuvitella, että heistä 25 olisi entisiä tai nykyisiä tai tulevia raiskaajia. Kulttuurihan ei ylitä maiden rajoja, vaikka ihmiset ylittävät. Suomeen tultuaan afrikkalaiset hylkäävät entiset tapansa ja raiskaavat tulevaisuudessa vain keskimäärin yhtä usein kuin kantasuomalaisetkin – mikähän muuten prosenttiluku mahtaa olla.

Vaikka afrikkalaiseen kulttuuriin eivät ole perinteisesti kuuluneet tiede, tekniset innovaatiot ja älyllisten lahjojen kehittäminen koulun penkillä samassa määrin kuin Euroopassa, tämäkin asia ratkeaa, kun maahanmuuttaja tulee autolautalla tai lentokoneella Suomeen. Suomalainen kulttuuri pitää huolen siitä, että koulujen PISA-tulokset ovat maailman kärkeä täysin riippumatta siitä, onko oppilasaines lähtöisin Afrikasta tai Aasiasta tai mistä tahansa. Korkeakouluista valmistuneiden suhteellisissa määrissä ei ole minkäänlaisia eroja sen perusteella, mistä mantereelta opiskelijat ovat kotoisin. Testattavien etninen tausta ei näy myöskään pienimmässäkään määrin älykkyystestien tuloksissa Vanhasen ja Lynnin kyseenalaisista väitteistä huolimatta.

Jos Mikko Ellilä olisi oikeassa - mitä hän ei tietenkään ole, onhan sen oikeuskin todennut - maailma näyttäisi paljon ankeammalta.

Jos kulttuuri olisi ihmisten toiminnan tulosta eikä päinvastoin, tietyt ihmiset olisi syntymästä saakka tuomittu tuottamaan tietyn tyyppistä kulttuuria. Mustalaiset olisi tuomittu sukupolvesta toiseen elämään kerjäämällä tai sosiaaliavustuksilla eli muiden tekemän työn kustannuksella. Suomalaisten olisi myönnettävä itselleen, ettei kännikulttuuri ole syynä suomalaisten juopotteluun, vaan suomalaiset vain yksinkertaisesti haluavat juoda itsensä känniin. Se, että juopottelun halu on johtanut vähitellen pysyvään tapaan, jollaista hienommalla nimellä kulttuuriksikin kutsutaan, ei tee tästä tavasta syytä juopottelulle. Alkuperäinen syy juomiseen on halu juoda eli halu panna pää sekaisin alkoholilla.

Jos kulttuuri olisi ihmisten toiminnan tulosta, afrikkalaisten miesten olisi myönnettävä itselleen, ettei kulttuuri pakota heitä raiskaajiksi, vaan he yksinkertaisesti vain haluavat raiskata ja ilmeisesti myös nauttivat siitä. Kun tätä on jatkunut tuhansien vuosien ajan, raiskaamisesta on tullut osa ”syviä kulttuurisia pohjavirtauksia” Suomen lähetysseuran koulutussihteerin sanoja käyttääksemme.

Jos Mikko Ellilä olisi oikeassa – korostettakoon koko ajan, että hän ei ole (koska en halua joutua tästä kirjoituksestani oikeuteen) – ihmisten teot eivät olisi sidoksissa tiettyyn paikkaan ja siellä vallitsevaan kulttuuriin vaan ihmisiin itseensä. Suomalainen kännikulttuurin edustaja joisi itsensä känniin myös sen jälkeen kun hän olisi muuttanut Espanjan aurinkorannikolle (suomalaisethan eivät tietenkään juo siellä oikeasti, eiväthän). Suomeen tullut afrikkalainen nuori mies puolestaan katselisi suomalaisia naisia kyseenalainen pilke silmäkulmassaan (mitä ei tietenkään oikeasti tapahdu).

Jos kulttuuri olisi ihmisten tuottamaa eivätkä ihmiset kulttuurin tulosta, Suomeen kannattaisi ottaa pysyviä maahanmuuttajia ennen kaikkea sellaisista maista, joiden kansalaiset ovat osoittaneet, että he kykenevät luomaan ja ylläpitämään korkeata elintasoa ja länsimaalaisittain katsottuna hyväksyttävää kulttuuria. Muilta alueilta tulevien ihmisten määrä kannattaisi yrittää pitää mahdollisimman pienenä ja heidän asumisensa Suomessa tulisi olla väliaikaista, jos palaaminen kotimaahan olisi mahdollista.

Tämän kuvitteellisen skenaarion valossa ongelma on tietenkin se, että Suomeen ei ole tulossa pakolaisina tai muutenkaan merkittäviä määriä ihmisiä alueilta, joiden asukkaat ovat osoittaneet pystyvänsä luomaan korkean elintason ja eurooppalaistyyppisen kulttuurin. Miksi heitä tänne tulisi. Muutama satunnainen työntekijä voi tulla, mutta heidän maahanmuuttonsa ei ole asia, joka ketään kiinnostaisi. Eurooppaan kuuluvasta Kosovosta tuli aikoinaan pakolaisia Suomeen, mutta monet heistä ovat jo lähteneet. Näistä ihmisistä ei tainnut olla suurta haittaa kenellekään – jos eräs ihmissuhdeongelmista kärsinyt mies ja hänen epätoivoinen tekonsa jätetään tarkastelun ulkopuolelle.

Ihmisiä tulee Suomeen nimenomaan ”muilta” alueilta eli niistä maista, joiden kulttuureissa on paljon parantamisen varaa ainakin länsimaisten arvojen kannalta katsottuna. Eivät kai he sieltä muuten lähtisikään. Jos maahanmuuttaja tulee kulttuurista, jossa on todennäköisempää, että tyttö tulee raiskatuksi kuin oppii lukemaan, hänen sopeutumisensa uuteen maahan tulee olemaan todennäköisesti lähinnä sitä, että kantaväestö sopeutuu uusiin raiskaustilastoihin.

Tämä kuvitteellinen olettamus lähtee siitä oikeuden päätöksellä ja asiantuntijoiden lausunnoilla vääräksi todistetusta väitteestä, että ihmiset muka loisivat kulttuurinsa omaksi kuvakseen. Näin ei tietenkään ole, vaan virallinen totuus on se, että kulttuuri on asioiden syy eikä seuraus. Kulttuuriset pohjavirtaukset pakottavat tietyillä alueilla asuvat miehet raiskaamaan, vaikka he kuinka haraisivat vastaan. Elämän julma arpapeli on pakottanut jotkut asumaan tällaisten pohjavirtausten alueella. Ihmisten tulee saada muuttaa sieltä pois, jos he haluavat. Vaikkapa Suomeen.

Maahanmuutossa ei ole sitä vaaraa, että Suomeen tulisi vääränlaisia ihmisiä, koska suomalainen kulttuuri ei pakota ketään tekemään vääriä asioita – mitä nyt vähän juomaan lauantai-iltaisin.

Jos kulttuuri ei siirry muuttajien mukana, mitä monikulttuurisuus sitten on? Se on eksoottisia ruokia ja vaatteita ja taidetta eli niitä asioita, joista kerrotaan matkailuesitteissä. Ei kantaväestö halua maahanmuuttajien tuovan kulttuuriaan sellaisenaan varsinkin jos siihen sattuu kuulumaan sen tyyppisiä pohjavirtauksia kuin raiskaukset ja kunniamurhat. Vieraista kulttuureista halutaan vain niiden kauniit ja mukavat piirteet – sellaiset, joita voidaan esitellä sisustuslehdissä ja ruokalehdissä. Se, että tällaisia asioita näkyy katukuvassa, on olevinaan monikulttuurisuutta. Kantaväestö ei siis loppujen lopuksi arvosta vieraita kulttuureja sellaisenaan.

Onko islam niiin suuri uhka länsimaiselle kultturille kuin väitetään?

Vuoden 2011 alkupuolella niin sanotuilla maahanmuuttokriittisillä oli aihetta juhlintaan, kun maahanmuuttopolitiikkaa arvosteleva Perussuomalaiset sai suuren vaalivoiton. Perussuomalaisten kasvava kannatus ennen vaaleja oli pakottanut muutkin puolueet muuttamaan tai hienosäätämään maahanmuuttopoliittisen ohjelmansa painotuksia kriittisempään suuntaan. Maahanmuuttopolitiikan arvostelemisesta oli yhtäkkiä tullut hovikelpoista, kun se vielä muutama kuukausi aikaisemmin oli leimattu yksinomaan rasistien puuhailuksi. Nyt poliitikot kautta puoluekentän taipuivat myöntämään, että maahanmuuton ongelmista on keskusteltava avoimesti.

Mutta sitten koko maailmaa kohahdutti uutinen, että Norjassa oli räjäytetty pommi ja ammuttu ihmisiä. Iskujen tekijäksi paljastui islamilaisen maahanmuuton arvostelija, joka oli viitannut manifestissaan myös muiden maiden maahanmuuttokriittisiin poliitikkoihin. Kun alkushokista oli selvitty, kaikki tuntui muuttuvan kuin yhdessä yössä. Maahanmuuttokriittisten vastustajille tapahtuma oli kuin lahja taivaasta, ja tätä lahjaa he eivät totisesti jättäneet käyttämättä. Ymmärtävä suhtautuminen maahanmuuttokriittisiin loppui, ja nyt heidät leimattiin rasisteiksi, joiden vihapuheista sikiää joukkomurhaajia. Tuntui kuin kaikki pimeyden voimat olisivat hyökänneet maahanmuuton ja islamin arvostelijoita vastaan. Hyökkäykset olivat rajuja ja monilta osin täysin kohtuuttomia. Vaadittiin esimerkiksi, että kansanedustaja Jussi Halla-ahon pitäisi erota hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta - niin kuin Norjan ampumisilla olisi ollut jotain tekemistä Halla-ahon kanssa.

Maahanmuuttokriittisen rintaman mustamaalausta ja häikäilemätöntä ajojahtia jatkui aikansa, ja se liitettiin osaksi yleistä rasismin ja vihapuheiden vastaista kampanjaa, jonka kantavana voimana oli Helsingin Sanomat. Kuohunnan ollessa kiivaimmillaan maahanmuuttokriittiset määriteltiin jo aivan ministerin taholta rasisteiksi ja muukalaisvihamielisiksi, kun aikaisemmin näin suoria väitteitä sentään korkeimmilla tahoilla vältetty. Myöhemmin syksyllä itse presidentti sanoi lehtihaastattelussa, että ”ihmiset, jotka tunnistavat itsessään rasismia, ovat päätyneet äänestämään perussuomalaisia”.

Vihakampanjan - eikä nyt ole kyse maahanmuuttokriittisten vihasta – lopullisia vaikutuksia on vaikea arvioida. Vihapuhepropaganda ja rasisminvastainen taistelu on ollut niin voimakasta ja yliampuvaa, että moni on saanut siitä tarpeekseen. Itä-Suomessa joitakin ihmisiä on päätynyt jo poliisiputkaan muukalaisvihamielisestä Facebook-kirjoittelusta. Jossakin menee raja. Eivät ihmiset halua kuulla koko ajan vihapuheista rasistiksi leimaamisesta. Presidentin lausunto sai aikaan poliittista kiistelyä.

Heti Norjan ampumistapauksen jälkeen näytti siltä, että maahanmuuttokriittinen liike oli saanut suorastaan kuoliniskun, josta se ei koskaan toipuisi entiselleen. Norjan surressa kymmeniä kuolonuhreja ei kerta kaikkiaan ollut muodikasta esittää islamia tai maahanmuuttoa koskevaa arvostelua. Satunnainen maahanmuuttokriittisiä foorumeja lukeva vierailija huomasi helposti, että kirjoittajien keskuudessa vallitsi apatia. Entinen palo ja innostus puuttui. Kirjoitukset olivat yhdentekeviä. Arkoja aiheita välteltiin ja kirjoiteltiin mukavammista aiheista ja mieluiten aiheen vierestä. Ainostaan liikkeen kova ydin istui yhä järkähtämättömänä bunkkereissaan, mutta kannattajien keskuudessa vallitsi epävarmuus. Norjan tapauksesta uuden kimmokkeen saanut maahanmuuttokriittisten mustamaalaus oli niin kovaa, että jo pelkkä maahanmuuttoa arvostelevalle foorumille kirjoittaminen tuntui epäilyttävältä ellei suorastaan rikolliselta toiminnalta.

Kun tapahtumien laineet ovat laskeutuneet, ja Norjan ampuja on osoittautunut yksittäiseksi tekijäksi, asetelma on alkanut palata normaaliksi. Palaako se koskaan täysin ennalleen, sitä on vaikea sanoa.

Mikä on maahanmuuton ja maahanmuuttokriittisyyden tulevaisuus? Mitä vaikutuksia Norjan tapahtumilla on Suomen ja Euroopan tulevaan kehitykseen?

Vaikutukset eivät ehkä ole niin suuria kuin luullaan. Maahanmuuttokriittisellä liikkeellä ei nimittäin ole alun alkaenkaan ollut kovin suurta vaikutusta maailman väestöpolitiikkaan. Joissakin maissa, kuten Tanskassa ja Itävallassa, maahanmuuttoon tiukasti suhtautuvat liikkeet ovat saaneet poliittista valtaa ja pystyneet patoamaan jonkin verran maahanmuuttajien tuloa. Mutta voiko vaikutus olla pysyvää? On kyseenalaista pystyykö yhdessä maassa toimiva puolue millään tavalla estämään Eurooppaan suuntautuvaa maahanmuuttoa, joka on saanut jo kansainvaelluksen mittasuhteet. Puolue ehkä patoaa mahanmuuttajien virran siihen yhteen maahan, jossa se toimii, mutta ennemmin tai myöhemmin rajat murtuvat. Jos naapurimaan asukkaista jo 30 tai 40 prosenttia on maahanmuuttajia, ennemmin tai myöhemmin heitä alkaa tihkua myös rajan yli vieressä olevaan maahan sen politiikasta välittämättä. Siinä vaiheessa, kun maahanmuuttajat ja heidän lapsensa saavat eurooppalaisten valtioiden kansalaisuuden, miten heitä enää voi estää muutamasta toisiin maihin - ellei suljeta rajoja kokonaan niin kuin Pohjois-Korea on tehnyt.

Pitkällä aikavälillä maahanmuuttokriittinen rintama tulee häviämään taistelunsa. Myöhempi historia todennäköisesti kuvaa sen pelkkänä muutosvastarintana ja yhteiskunnan kasvukipuina tilanteessa, jossa tapahtui lyhyenä aikana suuria väestömuutoksia.

Kaiken taustalla on se tosiasia, että tapahtumien sykli maailmassa on lyhentynyt. Viimeisten kahdensadan vuoden aikana on otettu käyttöön enemmän teknisiä keksintöjä kuin koko ihmiskunnan historiassa sitä ennen. Kun ennen muutokset veivät vuosisatoja, nyt ne tapahtuvat muutamassa kymmenessä vuodessa. Tämä koskee paitsi tekniikan, myös kulttuurin ja henkisten arvojen muuttumista. Esimerkiksi musiikkimaailmassa viidenkymmenen vuoden harppaus ensimmäisen maailmansodan aikaisista ralleista vuoden 1967 Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band -albumiin ei ole aivan vähäinen.

Meneillään olevat kansainvaelluksetkin tapahtuvat nopeasti ja perusteellisesti - eikä niitä voi kokonaan estää. Demokraattisissa yhteiskunnissa ei löydy voimia, jotka sen tekisivät. Muslimit tulevat levittäytymään Eurooppaan, halusimmepa sitä tai ei.

Tilanne ei ole kuitenkaan niin lohduton kuin jotkut ajattelevat. Muslimien maahanmuuttoahan jotkut pitävät katastrofina, joka tulee johtamaan Sharia-tuomioistuimiin, naisten alistamiseen ja vähitellen takaisin pimeälle keskiajalle.

Onko olemassa perusteita sille, että edellä mainitut uhkat eivät toteutuisi, eivätkä Eurooppaan muuttavat muslimit muodostaisi uhkaa länsimaiselle elämänmenolle?

Itse asiassa perusteita on paljonkin.

Ensinnäkin monet muslimimaat olivat jo pitkällä länsimaistumisen ja vapaamielisyyden tiellä ennen kuin niissä sai valtaa ääri-islamilainen liikehdintä, ja ne alkoivat palata islamilaiseen traditioon. Shaahin johtama Iran on yksi tällaisista valtioista.

Jos Yhdysvallat ei olisi puuttunut Iranin tapahtumiin toisen maailmansodan jälkeen, Iran ei ehkä olisi tällä hetkellä ääri-islamilaisten johtama islamilainen tasavalta. Shaahin pitäminen valtaistuimella Yhdysvaltain tuella sysäsi liikkeelle prosessin, joka lopulta johti amerikkalais- ja länsimaisvihamieliseen vallankumoukseen ja shaahin vallan korvaamiseen teokraattisella diktatuurilla. Toinen pitkällä maallistumisen tiellä ollut maa on Turkki, jolle Kemal Atatürk loi länsimaisia arvoja mukailevan maallisen perustuslain. Toisin kuin Iran, Turkki ei ole vieläkään muuttunut islamilaiseksi tasavallaksi, vaikka ääri-islamilaisuus on saanut siellä poliittista valtaa.

On mahdollista, että islamilaisissa maissa esiintyvä ääri-islamilainen suuntaus on pelkkä tilapäinen ärsytysreaktio nopeasta länsimaistumisesta ja amerikkalaisten kuvitellusta ylivallasta. Todellisuudessa ääri-ilmiöiden nousu pintaan voi olla osa hidasta islamin kuolinkamppailua. Kuohuntaa lopun edellä.

Islamin uskonto on 1400 vuotta vanha, joten ajatus sen häviämisestä tuntuu monista mahdottomalta. Kommunismi kyllä romahti, mutta se olikin vasta satavuotias. Yksittäisen aatteen kannattajan näkökulmasta sata tai 1400 vuotta ei kuitenkaan merkitse paljoa, sillä yksittäinen kannattaja on kannattanut aatetta korkeintaan yhtä kauan kuin on elänyt. Jos 40 vuotta kommunismia kannattanut ihminen pystyi hylkäämään aatteensa, miksei 40 vuotta islamia kannattanut voi tehdä samalla tavalla? Islam on aate siinä missä kommunismikin. Ei se ole kenenkään geeneissä eikä siis periydy biologisesti.

Kun otetaan huomioon se, että lähes kaikki asiat tapahtuvat maailmassa nyt nopeammalla tahdilla kuin aikaisemmin, myös islam voi yllättäen kokea suuria muutoksia niin oppinsa tulkinnassa kuin kannattajiensa sitoumuksessa ja määrässäkin. Sadan vuoden päästä viimeiset ääri-islamilaiset ehkä piileskelevät joissakin kaukaisissa luolissa, ja suurten massojen kohdalla islam on maallistunut nykyaikaiseksi rock'n roll -islamiksi, joka on enää pelkkä muodollisuus. Seuraavien sadan vuoden aikana islam voi kadota lopullisesti. Se mikä ennen tapahtui tuhannessa vuodessa, voi nyt tapahtua sadassa vuodessa.

On täysin mahdollista, että Islam ei sittenkään ole Euroopan ja länsimaiden tulevaisuuden kannalta merkittävä asia. Paljon suurempi kysymys - ehkä suorastaan kohtalonkysymys - voi olla Saharan eteläpuolisen Afrikan meneillään oleva väestöräjähdys, joka tulee johtamaan hallitsemattomiin pakolaisvirtoihin. Tulevaisuuden Eurooppa ei ehkä ole islamilainen, mutta sen asukkaat ovat mulatteja.

Vuonna 1900 eurooppalaisia oli noin kolmesataa miljoonaa ja afrikkalaisia sata miljoonaa. Euroopan valtiot olivat jakaneet Afrikan siirtomaikseen. Vaikka ne riistivät Afrikan luonnonrikkauksia, ne samalla myös kohensivat afrikkalaisten elintasoa ja terveydentilaa. Tämä loi pohjan tulevalle väestönkasvulle.