Tekeekö ihminen kulttuurin vai kulttuuri ihmisen?

On monien mielestä rasismia luokitella ihmisiä heidän kulttuuriinsa kuuluvien piirteiden perusteella. Virallisen opin mukaanhan kulttuuri ei ole ihmisten tuote vaan ihmiset ovat kulttuurin tuotteita. Mikko Ellilä esitti vuonna 2006 kirjoituksessaan ”Yhteiskunta koostuu ihmisistä” päinvastaisen käsityksen ja joutui oikeuteen. Hänet tuomittiin sakkorangaistukseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Virallinen oppi lähtee siitä (vaikka tätä ei aivan näin sanota), että avaruudesta tulleet muukalaiset ovat ammoisina aikoina istuttaneet eri puolille planeettaa erilaisia kulttuureja, ja ihmiset ovat näiden kulttuureiden vankeja. Suomeen muukalaiset ovat istuttaneet sisukulttuurin ja kännikulttuurin, ja niinpä suomalaiset on tuomittu aina maailman loppuun asti olemaan jääräpäisesti humalahakuisia alkoholin käytössään. Humalahakuisuudesta pääsee eroon vain, jos poistuu Suomen alueelta johonkin sellaiseen maahan, johon avaruudesta tulleet muukalaiset ovat istuttaneet viinikulttuurin. Tällaisessa maassahan juodaan vähemmän kerrallaan.

Erityisen huono onni on ollut afrikkalaisilla kauan sitten, kun muukalaiset istuttivat kulttuureja maapallolle. Afrikkalaisille annettiin kulttuuri, johon ei kuulunut tiedettä eikä monimutkaisia teknisiä innovaatioita joitakin harvoja paikallisia poikkeuksia lukuun ottamatta. Edes pyörä ei kuulunut afrikkalaiseen kulttuuriin, ja mitäpä sillä olisi tehty, jos ei ollut teitäkään. Ovathan tavarat kulkeneet hyvin naisten pään päällä. Tieteen korvikkeeksi keksittiin noituus.

Länsimaisten kulttuuriarvojen kannalta katsottuna yksi epäilyttävä piirre afrikkalaisille annetussa kulttuurissa ovat siihen kuuluvat seksuaaliset tavat. Kaikkia niitä ei pidetä länsimaissa hyväksyttävinä, vaikka toki niitä täälläkin harrastetaan. Uutistoimistojen mukaan joka neljäs eteläafrikkalainen mies on myöntänyt raiskanneensa jonkun, lähes puolet heistä useampia kuin yhden. 73 prosenttia raiskauksen myöntäneistä kertoi tehneensä sen ensimmäisen kerran jo alle kaksikymppisenä, mistä saadaan pienellä laskutoimituksella tulokseksi, että yli 18 prosenttia 20-vuotiaista eteläafrikkalaisista miehistä on syyllistynyt raiskaukseen. Tutkimuksen mukaan joukkoraiskaukset liittyivät usein nuorten miesten yhdessäoloon.

Kongon demokraattisesta tasavallasta kerrotaan uutisissa, miten sotilaat ovat raiskannet satoja tuhansia naisia ja tyttöjä ja jopa pikkulapsia. Youtubesta löytyy videoita, missä kongolaissotilaat kertovat ylpeinä raiskauskokemuksistaan. Eikä tämä taida olla pelkästään Kongon ongelma – jos kulttuuriin kuuluvaa asiaa nyt ongelmaksi voi sanoa. Aivan viime aikoina uutiset ovat kertoneet siitä, kuinka Kenian puolelle pakolaisina tulleet nälkiintyneet somalinaiset lapsineen ovat joutuneet ensi töikseen laajamittaisten joukkoraiskauksien uhreiksi.

UN Women Executive Director Ms. Michelle Bachelet: ”Women are raped in their homes, in the bushes and many times on the roads. New arrivals don't have shelters to sleep in and end up sleeping in the open outside the camps, exposing themselves to security risks.”

Suomen lähetysseuran koulutussihteeri Kati Kemppainen kirjoitti viime keväänä Helsingin Sanomissa näin:

”Väkivallan ja raiskausten ihannointi taas edustaa Afrikassa syvään juurtunutta vahingollista miesihannetta. Etelä-Afrikassa on todennäköisempää, että tyttö joutuu raiskatuksi kuin oppii lukemaan. Tarvitaan muutos, joka vaikuttaa syviin kulttuurisiin pohjavirtoihin, sekä ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään radikaalisti erilaisia valintoja oman kulttuurinsa vahingollisista käytännöistä luopumiseksi.”

Onneksi – näin uskoo vuorenvarmasti ainakin virallinen Suomi – kulttuurit ovat sidoksissa alueisiin, joihin avaruudesta tulleet muukalaiset ne aikoinaan ovat istuttaneet. Kun Afrikasta muuttaa Suomeen esimerkiksi sata nuorta miestä, meidän ei missään tapauksessa pidä kuvitella, että heistä 25 olisi entisiä tai nykyisiä tai tulevia raiskaajia. Kulttuurihan ei ylitä maiden rajoja, vaikka ihmiset ylittävät. Suomeen tultuaan afrikkalaiset hylkäävät entiset tapansa ja raiskaavat tulevaisuudessa vain keskimäärin yhtä usein kuin kantasuomalaisetkin – mikähän muuten prosenttiluku mahtaa olla.

Vaikka afrikkalaiseen kulttuuriin eivät ole perinteisesti kuuluneet tiede, tekniset innovaatiot ja älyllisten lahjojen kehittäminen koulun penkillä samassa määrin kuin Euroopassa, tämäkin asia ratkeaa, kun maahanmuuttaja tulee autolautalla tai lentokoneella Suomeen. Suomalainen kulttuuri pitää huolen siitä, että koulujen PISA-tulokset ovat maailman kärkeä täysin riippumatta siitä, onko oppilasaines lähtöisin Afrikasta tai Aasiasta tai mistä tahansa. Korkeakouluista valmistuneiden suhteellisissa määrissä ei ole minkäänlaisia eroja sen perusteella, mistä mantereelta opiskelijat ovat kotoisin. Testattavien etninen tausta ei näy myöskään pienimmässäkään määrin älykkyystestien tuloksissa Vanhasen ja Lynnin kyseenalaisista väitteistä huolimatta.

Jos Mikko Ellilä olisi oikeassa - mitä hän ei tietenkään ole, onhan sen oikeuskin todennut - maailma näyttäisi paljon ankeammalta.

Jos kulttuuri olisi ihmisten toiminnan tulosta eikä päinvastoin, tietyt ihmiset olisi syntymästä saakka tuomittu tuottamaan tietyn tyyppistä kulttuuria. Mustalaiset olisi tuomittu sukupolvesta toiseen elämään kerjäämällä tai sosiaaliavustuksilla eli muiden tekemän työn kustannuksella. Suomalaisten olisi myönnettävä itselleen, ettei kännikulttuuri ole syynä suomalaisten juopotteluun, vaan suomalaiset vain yksinkertaisesti haluavat juoda itsensä känniin. Se, että juopottelun halu on johtanut vähitellen pysyvään tapaan, jollaista hienommalla nimellä kulttuuriksikin kutsutaan, ei tee tästä tavasta syytä juopottelulle. Alkuperäinen syy juomiseen on halu juoda eli halu panna pää sekaisin alkoholilla.

Jos kulttuuri olisi ihmisten toiminnan tulosta, afrikkalaisten miesten olisi myönnettävä itselleen, ettei kulttuuri pakota heitä raiskaajiksi, vaan he yksinkertaisesti vain haluavat raiskata ja ilmeisesti myös nauttivat siitä. Kun tätä on jatkunut tuhansien vuosien ajan, raiskaamisesta on tullut osa ”syviä kulttuurisia pohjavirtauksia” Suomen lähetysseuran koulutussihteerin sanoja käyttääksemme.

Jos Mikko Ellilä olisi oikeassa – korostettakoon koko ajan, että hän ei ole (koska en halua joutua tästä kirjoituksestani oikeuteen) – ihmisten teot eivät olisi sidoksissa tiettyyn paikkaan ja siellä vallitsevaan kulttuuriin vaan ihmisiin itseensä. Suomalainen kännikulttuurin edustaja joisi itsensä känniin myös sen jälkeen kun hän olisi muuttanut Espanjan aurinkorannikolle (suomalaisethan eivät tietenkään juo siellä oikeasti, eiväthän). Suomeen tullut afrikkalainen nuori mies puolestaan katselisi suomalaisia naisia kyseenalainen pilke silmäkulmassaan (mitä ei tietenkään oikeasti tapahdu).

Jos kulttuuri olisi ihmisten tuottamaa eivätkä ihmiset kulttuurin tulosta, Suomeen kannattaisi ottaa pysyviä maahanmuuttajia ennen kaikkea sellaisista maista, joiden kansalaiset ovat osoittaneet, että he kykenevät luomaan ja ylläpitämään korkeata elintasoa ja länsimaalaisittain katsottuna hyväksyttävää kulttuuria. Muilta alueilta tulevien ihmisten määrä kannattaisi yrittää pitää mahdollisimman pienenä ja heidän asumisensa Suomessa tulisi olla väliaikaista, jos palaaminen kotimaahan olisi mahdollista.

Tämän kuvitteellisen skenaarion valossa ongelma on tietenkin se, että Suomeen ei ole tulossa pakolaisina tai muutenkaan merkittäviä määriä ihmisiä alueilta, joiden asukkaat ovat osoittaneet pystyvänsä luomaan korkean elintason ja eurooppalaistyyppisen kulttuurin. Miksi heitä tänne tulisi. Muutama satunnainen työntekijä voi tulla, mutta heidän maahanmuuttonsa ei ole asia, joka ketään kiinnostaisi. Eurooppaan kuuluvasta Kosovosta tuli aikoinaan pakolaisia Suomeen, mutta monet heistä ovat jo lähteneet. Näistä ihmisistä ei tainnut olla suurta haittaa kenellekään – jos eräs ihmissuhdeongelmista kärsinyt mies ja hänen epätoivoinen tekonsa jätetään tarkastelun ulkopuolelle.

Ihmisiä tulee Suomeen nimenomaan ”muilta” alueilta eli niistä maista, joiden kulttuureissa on paljon parantamisen varaa ainakin länsimaisten arvojen kannalta katsottuna. Eivät kai he sieltä muuten lähtisikään. Jos maahanmuuttaja tulee kulttuurista, jossa on todennäköisempää, että tyttö tulee raiskatuksi kuin oppii lukemaan, hänen sopeutumisensa uuteen maahan tulee olemaan todennäköisesti lähinnä sitä, että kantaväestö sopeutuu uusiin raiskaustilastoihin.

Tämä kuvitteellinen olettamus lähtee siitä oikeuden päätöksellä ja asiantuntijoiden lausunnoilla vääräksi todistetusta väitteestä, että ihmiset muka loisivat kulttuurinsa omaksi kuvakseen. Näin ei tietenkään ole, vaan virallinen totuus on se, että kulttuuri on asioiden syy eikä seuraus. Kulttuuriset pohjavirtaukset pakottavat tietyillä alueilla asuvat miehet raiskaamaan, vaikka he kuinka haraisivat vastaan. Elämän julma arpapeli on pakottanut jotkut asumaan tällaisten pohjavirtausten alueella. Ihmisten tulee saada muuttaa sieltä pois, jos he haluavat. Vaikkapa Suomeen.

Maahanmuutossa ei ole sitä vaaraa, että Suomeen tulisi vääränlaisia ihmisiä, koska suomalainen kulttuuri ei pakota ketään tekemään vääriä asioita – mitä nyt vähän juomaan lauantai-iltaisin.

Jos kulttuuri ei siirry muuttajien mukana, mitä monikulttuurisuus sitten on? Se on eksoottisia ruokia ja vaatteita ja taidetta eli niitä asioita, joista kerrotaan matkailuesitteissä. Ei kantaväestö halua maahanmuuttajien tuovan kulttuuriaan sellaisenaan varsinkin jos siihen sattuu kuulumaan sen tyyppisiä pohjavirtauksia kuin raiskaukset ja kunniamurhat. Vieraista kulttuureista halutaan vain niiden kauniit ja mukavat piirteet – sellaiset, joita voidaan esitellä sisustuslehdissä ja ruokalehdissä. Se, että tällaisia asioita näkyy katukuvassa, on olevinaan monikulttuurisuutta. Kantaväestö ei siis loppujen lopuksi arvosta vieraita kulttuureja sellaisenaan.