Oikeudet ja "oikeudet"

Erilaiset oikeudet ovat yleinen keskustelunaihe internetin foorumeilla ja muuallakin. Ihmisoikeuksista ja eläinten oikeuksista ja monenlaisista muista oikeuksista on jokaisella omanlaisensa näkemys. Mitä oikeudet ovat? Ja mitä oikeuksia tavallisella kansalaisella pitäisi olla?

Ensinnäkin oikeudet ovat olemassa täysin siitä riippumatta, "pitäisikö" niitä olla vai ei. Kyse on lähinnä siitä, kenelle oikeudet kuuluvat. Arkielämässä kysymys pelkistyy poliisin ja tavallisen kansalaisen kohtaamisessa. Onko tavallisella kansalaisella oikeus päättää sillä hetkellä elämästään ja tekemisistään vai kuuluuko oikeus hänen elämästään ja tekemisistään päättämiseen poliisille. 

Miksi vastakkain ovat nimenomaan poliisi ja tavallinen kansalainen? Eikö samanlainen asetelma voi olla myös jonkin normaalin virkamiehen ja tavallisen kansalaisen välillä? Kyllä voi, mutta poliisi on yhteiskunnassa ainoa toimija, jolla on ehdoton käskyvalta ja väkivaltaa sisältävien pakkokeinojen käyttöoikeus. Jotain pientä tämän suuntaista valtaa voi olla myös vartijoilla ja muilla "pienemmillä tekijöillä", mutta se on erittäin rajoitettua ja tilannekohtaista. Käytännössä vallanjako yhteiskunnassa kulkee siis poliisin ja tavallisen kansalaisen välillä. 

Usein ajatellaan, että kansanedustajat käyttävät valtaa lakeja säätäessään. Tavallaan he käyttävätkin epäsuorasti tietyntyyppistä valtaa (riippuen vallan määrittelystä), mutta käytännössä heidän vallankäyttönsä on monien lakien kohdalla pelkästään poliisin ja tavallisen kansalaisen valtasuhteiden määrittelyä. Kansanedustajat määräävät, mitä oikeuksia ja millä ehdoilla tavallisella kansalaisella on, ja mitä oikeuksia poliisilla on silloin kun tavallinen kansalainen ja poliisi kohtaavat jossakin arkielämän tilanteessa. Kansanedustajat ovat siis yhteiskunnassa esiintyvien valtasuhteiden säätelijöitä. Kun he ottavat tavalliselta kansalaiselta pois "oikeuden" päättää jostakin omaa turvallisuuttaan koskevasta asiasta ja antavat silloin automaattisesti poliisille oikeuden puuttua kansalaisen koskemattomuuteen, jos kansalainen yrittää itse vapaasti käyttää "oikeuttaan", jonka kansanedustajat ovat häneltä pois ottaneet. Kansanedustajat ovat ylin taho, joka määrittelee oikeuksien jakaantumisen yhteiskunnassa. 

Jossakin tapauksessa kansalaisen oikeuden tehdä jotain voi poistaa myös jokin paikallinen virkamies, mutta tässäkin tapauksessa hänen oikeutensa poistaa tavalliselta kansalaiselta jokin oikeus perustuu alunperin kansanedustajien asiasta säätämään lakiin. Eikä oikeus yleensä siirry oikeuden tavallisilta kansalaisilta poistaneelle virkamiehelle siten, että hänen oikeutensa teon johdosta lisääntyisi. Kansalaisilta poistettu oikeus siirtyy aina poliisille. Yhteiskunnan vallanjaossa tai oikeuksien jaossa on siis aina kyse pohjimmiltaan tavallisen ihmisen ja poliisin oikeuksien määrästä. Jos tavallinen kansalainen menettää oikeuden tehdä jotain, poliisi saa oikeuden puuttua tavallisen kansalaisen elämään, mikäli tavallinen kansalainen yrittää käyttää menetettyä oikeuttaan. Ja vastaavasti (mikä on harvinaisempaa), jos tavallinen kansalainen saa jonkin oikeuden, joka on aikaisemmin ollut häneltä kielletty, poliisi menettää oikeuden käyttää pakkokeinona kansalaista vastaan tämän nimenomaisen asian perusteella. 

Käytännössä edellä kuvattu asia näkyy monella tavalla. Yksi konkreettinen esimerkki voisi olla vaikka se, kun tiepiirit eri puolilla maata keväällä 2009 alensivat nopeudet pysyvästi 80 kilometriin tunnissa eräillä tieosuuksilla. Vielä edellisenä syksynä nopeusrajoitus oli ollut sata kilometriä tunnissa. Jos kansalainen ajoi tällaisella tiellä viime lokakuussa ennen talvinopeusrajoituksen voimaan tuloa autollaan sadan kilometrin tuntinopeutta, poliisilla ei ollut oikeutta antaa hänelle ylinopeussakkoa. Jos kansalainen nyt ajaa autollaan samalla tiellä sadan kilometrin tuntinopeutta, poliisi voi pysäyttää hänet ja kirjoittaa hänelle sakon. 

Tavalliselta kansalaisilta on siis poistettu vapaus tehdä jotain, ja samalla poliisi on saanut uuden ylimääräisen "vapauden" puuttua kansalaisten elämään. 

Muuttunutta käytäntöä perustellaan turvallisuudella, kuten lähes kaikkia kiristyneitä määräyksiä. Turvallisuuskysymyksissä kansalaisten kuuluu alistua nöyrästi eikä kysellä perusteita. Sen jälkeen kun Korkea Virkamies on päätöksen suuressa viisaudessaan tehnyt, perusteiden kyseleminen on loukkaus häntä kohtaan. Kansalaisen tulee totella ja vain totella. 

“"Yksittäisellä kuljettajalla ei ole oikeutta eikä edes kykyä luoda viisaampaa henkilökohtaista arvomaailmaa", tunnettu liikennesuunnittelija julistaa Helsingin Sanomissa. Edes se ei auta, että tien varrella sijaitsevien kuntien tekniset virkamiehet lähettävät Suurelle Päällikölle anomuskirjeitä nopeusrajoituksen palauttamiseksi samaksi, mikä se on ollut edelliset 40 vuotta. Kuntalaisten työmatkat kaupunkiin nimittäin kestävät kauemmin, kun tiellä pitää ajaa hitaammin. Kymmenen minuuttia lisää matka-aikaan aamulla ja saman verran lisää illalla merkitsee sitä, että viiden aikaisemman “kesänopeuskuukauden” (kuudes ollaan sentään yleensä lomalla) aikana lisää matka-aikaa ehtii kertyä noin 35 tuntia mikä on sama kuin jos työntekijä istuisi työssä ylimääräiset neljä ja puoli työpäivää. 

Työmatkan pituudesta riippuen kaikkien kohdalla lisäaikaa päivittäisissä työmatkoissa ei tietenkään kerry kymmentä minuuttia suuntaansa, mutta jo viidenkin minuutin lisäajasta kertyy kesäkuukausien aikana yli kahden ylimääräisen työpäivän mittaisen ajan viettäminen auton ratissa. Tällaisesta lisäkiusasta eivät ihmiset tietenkään pidä, kun pitkät työmatkat muutenkin jo stressaavat. 

Tämän tyyppistä kritiikkiä voidaan sanoa nipottamiseksi ja neuvoa työntekijää lähtemään kotoa viisi minuuttia aikaisemmin. Totta kai näin voidaan ajatella. Yleinen totuushan on, että mikään määrä ei ole paljon, kun se otetaan pienissä erissä. Tätä tietoa mainosmiehetkin käyttävät kun he markkinoivat kalliita TV-kanavapaketteja ja muita hyödykkeitä. Vain 99 senttiä päivässä. Pikkuraha. Tällä logiikalla voitaisiin samantien työaikoja pidentää vuodessa muutamalla päivällä tehokkuuden nimissä. Kai nyt ihmiset jaksavat herätä aamulla viisi minuuttia aikaisemmin. Not a big deal. 

Loppukevennyksenä vielä yksi käytännön esimerkki lain ihmeellisistä kiemuroista. 

Tähän aikaan vuodesta kunnostellaan rannoilla veneitä ja vähän isompiakin aluksia. Oletetaan, että laivanomistaja haluaa maalata laivansa kylkiä ennen purjehduskauden alkua. Hän toimii seuraavasti:

1) Hän seisoo heikolla ritisevällä jäällä laivan vieressä ja urkkii raapalla ja pensselillä avannon yli. Erittäin vaarallista mutta laillista.

2) Hän vetää epämääräisen hajoamispisteessä olevan lautan avantoon laivan ja jään väliin ja seisoo lautalla laivaa maalatessaan. Edelleenkin aika vaarallista, mutta silti täysin laillista.

3) Hän kiskoo kiikkerän pienen soutuveneen avantoon ja yrittää maalata siitä käsin. Ehkä hieman turvallisempaa mutta epäkäytännöllistä. Laillista joka tapauksessa.

4) Hän uittaa tukevan ja turvallisen moottorilla varustetun Buster-veneen avantoon laivan viereen ja maalaa sen päältä. LAITONTA! Sakolla rangaistavan laitonta. 

Perusteena laittomuuteen ja mahdollisiin sakkoihin tässä kaikkein turvallisimmassa vaihtoehdossa on oman turvallisuuden vaarantaminen! Kulussa olevassa perämoottorilla varustetussa aluksessa pitää nimittäin olla lain vaatimat varusteet (ankkurit ym.) eikä talviteloilta vedetyssä Busterissa ole niitä. Vene katsotaan liikkeellä olevaksi, kun sitä ei ole sidottu maihin. Laki ei tunne mitään poikkeustapauksia. 

Edellä esitetty on ehkä joidenkin mielestä yritys keksiä keinotekoisia esimerkkejä, koska poliisi ei tarkasta laitureiden tai laivojen kyljissä kiinni olevien veneiden varusteita vaan ainoastaan oikeasti vesillä liikkuvien alusten varusteet. Oli miten oli. Ihmisten arkielämä ei kuitenkaan saisi perustua siihen, että heillä on "oikeus" tehdä asioita silloin kun poliisi ei satu huomaamaan. 

Voiko pullasta poimia pelkät rusinat syömättä lopulta pullaa?

Hitlerin Taisteluni -kirjan molemmat osat löytyvät kirjahyllystäni valokopionippuna. Lainasin kirjat aikoinaan kirjastosta ja kopioin ne. Arvelin, että kirjaa ei tulevaisuudessa ehkä saa enää käsiinsä. Harvinaisia ne jo ovatkin, vaikka joskus näkee divareiden niitä yhä kaupittelevan. Internetistä onneksi löytyy kirjan ensimmäinen osa, mutta ei valitettavasti toista osaa.

Kun joskus kauan sitten lueskelin Taisteluni-kirjaa, en ikimaailmassa olisi voinut kuvitella, että nimenomaan kirjassa esitetyt rotunäkemykset ovat kuumaa tavaraa joskus tulevaisuudessa. Ajattelin, että jokin poliittinen liike voi ehkä lainata kirjasta joitakin ideoita, mutta ei rotunäkemyksiä. Niiden esille nostaminen tuntui täysin mahdottomalta kaikkien historiallisten tapahtumien valossa.

Olen lukenut Taisteluni-kirjan vuosien varrella pari kertaa läpi ja sen lisäksi joitakin kohtia siitä useamminkin. Tunnen siis pääpiirteittäin ne ideat, joita Hitler esitteli kirjassaan.

Kuin luin ensimmäisen kerran Mikko Ellilän kirjoitusta “Yhteiskunta koostuu ihmisistä”, huomasin heti siinä jotain tuttua – Taisteluni -kirjasta tuttua. Ellilähän kirjoittaa, että “jokainen yhteiskunta ja kulttuuri on tietynlaisten ihmisten tuottama ja ylläpitämä”. Tämän jälkeen hän esittelee kuvien kanssa erilaisten ihmisten tuottamia yhteiskuntia. Hän kirjoittaa, että “eurooppalainen kulttuuri ja moderni länsimainen yhteiskunta on valkoisten ihmisten tuottama”. Kuvituksena on Michelangelon David -veistos sekä edustusluokan musta Merdces-Benz henkilöauto.

Ellilä mainitsee myös, että “eurooppalaiselle ajattelutavalle tunnusomaista on rationalismi ja individualismi ja näistä väistämättä seuraava yksityisen omistusoikeuden ja vapaan markkinatalouden kannattaminen”, mistä syystä teollinen vallankumous tapahtui Euroopassa eikä Aasiassa. Afrikkaa tai muita maanosia Ellilä ei edes mainitse vaihtoehtoina. Aasialaisista Ellilä kirjoittaa: “Aasialaisille tyypillinen kollektivistinen, autoritaarinen ajattelutapa kuitenkin johti stagnaatioon, jonka vuoksi mm. Amerikan ja Afrikan valloittivat eurooppalaiset, eivät japanilaiset tai kiinalaiset.” Sen, mitä Ellilä afrikkalaisista kirjoittaa, ilmeisesti useimmat tietävät, joten sitä ei tarvinne kerrata.

Ellilän kirjoituksen ydin on siis se, että valkoiset ihmiset eli eurooppalaiset omaavat sellaisen ajattelutavan, että sen seurauksena he saivat aikaan teollisen vallankumouksen ja valloittivat muita mantereita.

Tämän tarinan runko tuntui tutulta. Muistin, että myös Hitler kirjoitti yhteiskuntien koostuvan erilaisista ihmisistä. Hän kirjoittaa näin:

“Tietyt aatteet liittyvät erottamattomasti vielä aivan tiettyihin ihmisiin. Tämä pitää paikkansa erikoisesti sellaisten ajatusten suhteen, joiden alkuperä ei ole jokin ehdoton tieteellinen totuus, vaan on löydettävissä tunteen maailmasta tai, niin kuin nykyisin kovin kauniisti ja selvästi sanotaan, kuvastaa sisäistä näkemystä.”

Tämähän on sama ajatus, jonka Ellilän esittää kirjoituksessaan. Tietyt aatteet liittyvät tietynlaisiin ihmisiin. Jokainen yhteiskunta on tietynlaisten ihmisten tuottama ja ylläpitämä. Ja aivan kuten Ellilä, myös Hitler kirjoittaa aasialaisista ja heidän jähmettyneistä yhteiskunnistaan. Hän kirjoittaa, että jos Eurooppa ja Amerikka jostakin syystä tuhoutuisivat ja niiden kulttuurinen yhteys Japaniin katkeaisi, “...voisi Japanin nykyistä tieteen ja tekniikan alalla tapahtunutta nousua vielä jonkin aikaa jatkua; mutta jo muutamien vuosien kuluttua alkulähde ehtyisi, Japanin erikoisuus pääsisi voitolle, mutta nykyinen kulttuuri kangistuisi ja vaipuisi taas takaisin siihen uneen, josta sen arjalainen kulttuuriaalto seitsemän vuosikymmentä sitten havahdutti.”

Kirjoituksensa lopuksi Ellilä maalailee kauhukuvia siitä, mitä tapahtuu, jos suuri määrä afrikkalaisia muuttaa Eurooppaan. Elintaso laskee, palvelut heikkenevät, rikollisuus lisääntyy jne. Ellilä kirjoittaa:

“Neekerien tuominen Eurooppaan alentaa Euroopan väestön keskimääräistä älykkyystasoa, koska neekereillä on matalampi mediaani-ÄO kuin valkoisilla. Älykkyyden ja elintason välillä on positiivinen korrelaatio. Kausaliteetti kulkee molempiin suuntiin: toisaalta elintason nousu nostaa älykkyystasoa vähentämällä mm. aliravitsemuksesta aiheutuvia aivovaurioita väestössä, toisaalta älykkäämpi väestö pystyy tuottamaan itselleen korkeamman elintason. Kun väestön keskimääräinen älykkyystaso laskee, maan elintaso laskee. Tyhmät ihmiset eivät pysty ylläpitämään korkeaa elintasoa, koska elintaso on yhtä kuin tavaroiden ja palveluiden kokonaistuotannon reaaliarvo per capita; tyhmät ihmiset eivät pysty ylläpitämään yhtä arvokasta hyödykkeiden kokonaistuotantoa kuin älykkäämmät ihmiset, joten tyhmemmällä yhteiskunnalla on matalampi elintaso. Neekerien tuominen Eurooppaan siis alentaisi Euroopan elintasoa, vaikka neekerit eivät olisi veronmaksajien rahoilla eläviä sosiaalipummeja.”

Hitlerin esittää näkemyksensä eurooppalaisen rodun tuhosta hieman eri sanoilla, mutta idea on sama:

“Kaikki entisaikojen suuret kulttuurit tuhoutuivat ainoastaan siitä syystä, että alun alkuaan luova rotu kuoli vähitellen verenmyrkytykseen. Aina on ollut sellaisen tuhon perimmäisenä syynä se, että on unohdettu kaiken kulttuurin olevan ihmisen varassa eikä päinvastoin; että siis, jos mieli säilyttää jokin tietty kulttuuri, sitä luovan ihmisen täytyy säilyä. Kaikki se, mitä nykyisin tämän maan päällä ihailemme - tiede ja taide, tekniikka ja keksinnöt - on ainoastaan muutamien harvojen kansojen ja alun alkuaan ehkä yhden rodun luovaa tuotetta. Niiden varassa on myöskin koko tämän kulttuurin pystyssäpysyminen. Jos ne tuhoutuvat, silloin niiden mukana vaipuu hautaan myöskin tämän maailman kauneus.”

http://uusiviesti.blogspot.com/2007/08/yhteiskunta-koostuu-ihmisist-society.html

http://www.radioislam.org/historia/hitler/mkampf/fin/mk11.htm

Kuten edellä käy ilmi, Ellilän rotuteorioissa on paljon samaa kuin Adolf Hitlerin teorioissa. Näkyvin ero on se, että kun Hitler oli juutalaisvastainen, Ellilä on islamilaisvastainen. Tähän liittyy myös se eriäväisyys, että Hitlerille juutalaisuus merkitsi ennen kaikkea rotua eikä niinkään uskontoa, kun taas Ellilälle islam on ainoastaan uskonto.

Onko Ellilän kirjoituksissa muuta Hitlerin aatteisiin viittaavaa kuin saman tyyppiset rotunäkemykset?

Ajat ovat muuttuneet, joten aatteissakin on pakko olla eroa. Joitakin viittauksia Ellilän ajattelun samankaltaisuudesta Hitlerin näkemysten kanssa on olemassa. Uusi Viesti -blogissaan Ellilä kirjoittaa: “Osmo Soininvaaran mielestä Suomen armeija on pelkkä vitsi.” Hän viittaa Soininvaaran leikinlaskuun eräästä päänsä kaljuksi ajaneita sotilaita esittäneestä kuvasta. Ellilä siis ottaa armeijan ja maanpuolustuksen vakavasti. Kuten tiedetään, Hitler otti armeijan erittäin vakavasti.

Ellilä käyttää saman tyyppisiä ilmaisuja nykyisin vallassa olevista poliitikoista, joita Hitler käytti aikoinaan niistä poliitikoista, jotka hänen mielestään kavalsivat Saksan. Poliitikot ovat Ellilän kirjoituksissa maanpettureita, valehtelijoita, rikollisia, viidettä kolonnaa. Pääministerin toiminnasta Ellilä kirjoittaa: “Tämä on aivan ilmiselvä maanpetos.” Johanna Suurpään toimintaa Ellilä kommentoi seuraavasti: “Tämä täyttää valtiopetoksen tunnusmerkit.” Poliitikoista yleensä hän kirjoittaa näin:

”Asiaan on saatava muutos. Suomen voimassaolevan perustuslain vastaista poliittista toimintaa harjoittaneet päättäjät on asetettava syytteeseen valtiopetoksesta. Maksimirangaistus valtiopetoksesta on kymmenen vuotta vankeutta. Minimirangaistus on yksi vuosi vankeutta. Kun valtiopetokseen syyllistyneet poliitikot ja virkamiehet on tuomittu lain mukaiseen vankeusrangaistukseen, päättäjiksi saadaan uusien vaalien ja uusien virkanimitysten kautta pätevämpää ja rehellisempää väkeä.”

Vertailun vuoksi, Hitler kirjoitti poliitikoista näin:

”Oma mieskohtainen asenteeni oli heti ensi alusta saakka luja ja varma: Vihasin koko tuota viheliäisten kansanpetturien puoluemieslurjusten roskajoukkoa kaikesta sydämestäni. Olin jo aikoja päässyt selville siitä, ettei tuo porukka välittänyt vähääkään kansakunnan parhaasta, vaan ainoastaan tyhjien taskujensa täyttämisestä. Ja mielestäni he olivat kypsiä hirsipuuhun, koska itse olivat nyt valmiit uhraamaan siitä hyvästä koko kansan ja, jos niin vaadittiin, päästämään koko Saksan tuhoutumaan.”

Myös tiedotusvälineitä Ellilä ja Hitler arvostelevat samaan tapaan. Hitler: “Viha ja suuttumus valtasivat niinä aikoina usein mieleni saadessani luettavakseni tuoreimmat sanomalehdet ja niiden palstoilla harjoitetun psykologisen joukkomurhan ilmestyessä silmieni eteen.” Ellilä: “Tämä taistolaisuuden kaltainen uskonnollinen hurmoshenkisyys on vallalla myös sanomalehdistössä, joka ei julkaise mitään multikulti-ideologian vastaisia ikäviä tosiasioita.”

Kun tässä nyt on vertailtu Adolf Hitlerin ja Mikko Ellilän ajatuksia, todettakoon selkein sanoin, että Ellilää ei voi pitää kansallissosialismin kannattajana tietyistä opillisista samanlaisuuksia huolimatta. Kysymys kuuluukin, pitäisikö edelliseen virkkeeseen lisätä sana “vielä”. Onko mahdollista poimia rusinoita natsismin pullasta syömättä lopulta koko pullaa?

Olipa Ellilän suhde natsismin ideologisiin piirteisiin mikä tahansa, tällä hetkellä hänellä on joka tapauksessa vimmattu kiistämisvaihe meneillään. Hän tuomitsee vainoharhaisen jyrkästi kaiken, mikä vähänkin haiskahtaa natsismilta – ellei se satu löytymään hänen omista kirjoituksistaan.

En kai vain ole natsi?

Nimimerkki pöllämystynyt kirjoitti helmikuussa 2009 Suomalian Sanomat -nimisessä blogissa islamistien natsikytköksistä. Nimimerkki GoldenHawk kommentoi kirjoitusta ja esitti, että natsien opeissa on jotain ristiriitaisuuksia, ja että eivät kaikki kansallissosialistien "tempaukset ole olleet mitään äärimmäisen pahuuden ruumiillistumia". Kirjoitin seuraavan jatkokommentin:

Hitler visioi aikoinaan Taisteluni-kirjassaan eurooppalaisten valloituksia seuraavasti:

"Valloittajina he alistivat alemmat ihmiset valtaansa ja järjestivät sitten näiden käytännöllisen työssä käytön käskynalaisinaan tahtonsa mukaisesti ja omia tarkoitusperiään silmällä pitäen. Mutta pannessaan heidät siten hyödylliseen, joskin ankaraan työhön ja toimeen he eivät ainoastaan säästäneet voitettujen ja kukistettujen henkeä, vaan mene, tiedä soivat heille osan, joka oli parempikin kuin heidän entinen ns. vapautensa."

Ennen kuin jatkan kirjoitukseni siteeraamista, on paikallaan kertoa millaisia ajatuksia Suomalian Sanomien "päätoimittaja" Mikko Ellilä esitti aikoinaan "Yhteiskunta koostuu ihmisistä" -nimisessä kirjoituksessaan, jonka perusteella hän sai tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Ellilä kirjoitti, että se edistys ja kehitys mitä me näemme ympärillämme on valkoisten ihmisten luomaa, kun taas mustan rodun edustajat saavat aikaan lähinnä rikollisuutta ja epäjärjestystä. Tästä syystä mustia ei pitäisi päästää Eurooppaan. Hitlerin esittämät ajatukset Taisteluni -kirjan luvussa "Kansa ja rotu" ovat hyvin samanlaisia. Hitler ei käytä sanoja "valkoiset eurooppalaiset" vaan hän puhuu arjalaisista.

Oletin, että Suomalian Sanomat jos mikä on sopiva foorumi viedä ajatusta pidemmälle ja tarkastella, missä ja miten Hitlerin ja Ellilän ajatukset mahdollisesti ovat toteutuneet ja ovatko ne toteutuneet: Tarkastelin tilannetta Afrikassa, koska se oli myös Ellilän kirjoituksen keskeisiä alueita (jos linkit eivät enää tätä lukiessanne toimi, sille ei mahda mitään):

"Yksi käytännön esimerkki on Afrikka. Eurooppalaiset valloittivat suurimman osan Afrikan mantereesta, jakoivat sen osiin ja tekivät osista siirtomaitaan. Afrikka oli eurooppalaisten paratiisi, jota he hallitsivat - eivät aina hyvin, mutta hallitsivat kuitenkin. Seuraavalla sivulla on kuvia Englannin alaisuudessa olleesta Rhodesiasta, joka nykyisin tunnetaan Zimbabwena. Kuvissa näkyy järjestynyt ja siisti maa, jossa mustatkaan eivät näytä elävän toivottoman huonosti (kuvaaja ei tietenkään kaikkea köyhyyttä kuvannut).

http://underanafricansun.com/Africa/Frank.htm

Kun Robert Mugabe pääsi toteuttamaan omaa visiotaan onnellisesta afrikkalaisesta maasta, näkymät muuttuivat toisenlaisiksi.

http://therealrevo.com/blog/wp-content/uploads/2008/06/zimbabwe_violence.jpg

Rhodesian ja myöhemmin Zimbabwen pieni eurooppalainen vähemmistö ei kyennyt säilyttämään kulttuuriaan kovin kauan. Lopullinen romahdus tapahtui, kun suurviljelijöiden hyvin hoidetut tilat luovutettiin paikallisille ihmisille. Heillä ei ollut tietoa eikä taitoa eikä rahaa ylläpitää tiloja, jotka lisäksi oli pilkkomalla tehty kannattamattomiksi. "

Afrikassa Hitlerin ja Ellilän näkemykset valkoisen rodun edistystä tuottavasta vaikutuksesta siis pintapuolisesti katsottuna näyttivät pitävän paikkansa.

Seuraavaksi esittelin Hitlerin näkemyksiä siitä, miksi kulttuurit sortuvat. Saman tyyppisiä näkemyksiä oli esitellyt myös Ellilä rikostuomioon johtaneessa kirjoituksessaan. Eurooppalaiselle yhteiskunnalle aiheutuvat haitat - kuten älykkyystason lasku ja rikollisuus - olivat ne syyt, miksi Ellilä vastusti mustien muuttamista Eurooppaan. Kirjoitin, että Hitler esitti aikoinaan Taisteluni-kirjassaan, että syy kulttuurien sortumiselle oli hieman saman tapainen eli rodunsekoitus:

"Arjalaiset luopuivat verensä puhtaudesta ja menettivät siten oleskeluoikeutensa siinä paratiisissa, jonka olivat itselleen luoneet. He vajosivat rodunsekoituksessa yhä alemmas, menettivät vähän kerrassaan yhä suuremmassa määrin kulttuurikykyään, kunnes lopulta alkoivat, ei ainoastaan henkisesti, vaan myöskin ruumiillisesti muistuttaa enemmänkin kukistettuja ja alkuasukkaita kuin omia esi-isiään. Jonkin aikaa he saattoivat vielä elää vanhastaan olemassa olevien kulttuuriperujen kustannuksella, mutta sitten tapahtui kangistuminen, ja he vaipuivat vähitellen unohduksiin."

Tuo oli siis Hitlerin näkemys kulttuurien tuhosta. Onko tällaista tapahtumassa jossakin?

Mikäli edellä esitetty GoldenHawkin "hispanot-visio" pitää paikkansa, tällaista on hyvinkin tapahtumassa. Tummat meksikolaiset valtaavat Pohjois-Amerikan, ja tummat afrikkalaiset sekä heitä vaaleammat lähi-idän asukkaat valtaavat Euroopan. Tapahtuu väistämättä rodunsekoittuminen.

Aleneeko eurooppalaisten keskimääräinen älykkyys pitkällä aikavälillä? Se jää nähtäväksi."

Seuraavaksi esitin ajatusleikkinä vision maailman kansojen ja valtakeskusten uudelleen järjestymisestä:

"Kiinalaisten ja japanilaisten keskiälykkyys on jo nyt korkeampi kuin eurooppalaisten. Kiinalaisia on paljon, eikä Kiinaan suuntaudu afrikkalaista invaasiota. Jos eurooppalaisten keskiälykkyys laskee massamuuton seurauksena muutamalla pisteellä, ja kaukoidän keskiälykkyys säilyy ennallaan, tulevaisuudessa nähdään ehkä (onneksi ei aivan lähitulevaisuudessa) tilanne, jossa Kiina hallitsee maailmanvaltana suurta osaa planeetasta, ja eurooppalaiset on alistettu palvelevaksi roduksi. Kiinalaisethan eivät kovin paljon perusta demokratiasta ja tasa-arvosta ja yleensäkään läntisistä arvoista. Heille orjasysteemi voi sopia aivan hyvin. He maksattavat eurooppalaisilla vanhoja kalavelkoja. "

Tässä vaiheessa aloin olla jo itsekin pyörällä päästäni enkä oikein tiennyt miten pitäisi jatkaa:

"Valitan, että tämä kirjoitukseni on sekava ja pomppii aiheesta toiseen. Punainen lanka on hieman hukassa. Kun aihe on natsismi, halusin nivoa yhteen vanhoja kirjoituksia ja uusia tapahtumia.

Huomautan, että en itse kannata missään muodossa natsi-aatetta, vaikka siihen tässä viittaankin. Tietyt Hitlerin havainnot ja päätelmät ovat osuneet ehkä oikeaan, mutta kokonaisuudessaan hänen oppinsa on ollut katastrofaalinen. "

Ilmoitin, että en kannata missään muodossa natsi-aatetta. Tämä huomautus oli siinä mielessä paikallaan, että olin edellä lainaillut otteita Taisteluni -kirjasta ja käyttänyt natseille tyypillisiä sanoja kuten "rodunsekoitus".

GoldenHawkin "hispano -visiolla" viittasin hänen näkemyksiinsä Meksikon ja USA:n eteläosan tapahtumista. Lopuksi analysoin, mikä on kansallissosialismin perimmäisin oppi, ja miten se liittyy islamismiin:

"Jos natsismia eli kansallissosialismia kuorii ja irrottaa siitä kerroksen yksi toisensa jälkeen kuin sipulista, mikä jää viimeisenä jäljelle. Mikä on natsi-aatteen kaikkein syvin ja perustavin ydin, jota ei enää voi hajottaa? Vastaus on yksinkertainen: Juutalaisviha.

Ei ole olemassa natsismia ilman juutalaisvihaa. Jos juutalaisviha poistetaan natsismista ja yritetään tällä tavalla luoda "puhdistettu" natsismi, jäljelle jäänyt aate on pelkkä tavallinen diktatuuri. Ehkä siinä juuri ja juuri vielä on rodun puhtaana pitämisen ja valtiasrodun ja taistelun ajatus, joka erottaa sen tavallisesta sotilasjuntasta, mutta varsinainen kansallissosialismin sydän on poistettu juutalaisvihan mukana.

Islamismi on siinä mielessä otollinen maaperä uusnatsilaisuuteen, että siinä sykkii jo valmiina oikea ja aito sydän eli juutalaisviha. Ympärille ei tarvita kuin sopivasti kansallisuusaatetta ja valloitushaluinen diktaattori, niin ollaan jo melko lähellä vanhaa eurooppalaista esikuvaa. Saddam Husseinin Irak olisi jo ollut melkein valmis natsivaltio, jos vain natsitunnukset olisi otettu käyttöön - tai mitä niillä tekee, aatehan on tärkein.

http://rolloweb.net/kuvapalvelu/lataakuva/pics/66943fd8cb45d3623f0f0271eb1ae8e2.jpg

Siinä juttu oli kokonaisuudessaan. Tekstissä on arveluttavia mainintoja roduista ja rotujen älykkyydestä sekä rodunsekoittumisesta. Ehkä tiedostamattani mielistelin blogin pitäjää ja edellistä kommentaattoria ja käytin käsitteitä, joita oletin heidänkin käyttävän. Yksi Ellilän keskeisiä opinkappaleitahan on, että afrikkalaiset ovat keskimääräiseltä älykkyydeltään heikompia kuin eurooppalaiset, eikä heidän muuttoaan Eurooppaan sen vuoksi tulisi sallia.

Linkkien esittäminen tuotti ongelmia, joten lähetin linkit vielä uudestaan, mutta ne eivät toimineet vielä sittenkään. Seuraavan kirjoitukseni alussa (18.2.2009) viittasin vielä näihin linkkeihin.

Seuraavassa on viimeisin kommenttini kokonaan ja sellaisenaan:

Valitettavasti virheitä sisältäviä kommentteja ei voi lähettäjä itse poistaa. Olisin poistanut edellä olevat "linkit", joihin jäi vahingossa yksi merkki liikaa eivätkä ne toimi.

Tässä blogissa oleva artikkeli käsittelee "natsiyhteyksiä", ja kommenteissa kirjoitetaan roduista. Asia on arkaluonteinen. Myös Hommafoorumilla on vaihteeksi "kuuma peruna" käsiteltävänä eli rotujen väliset älykkyyserot. Viimeiset kommentit eivät lupaa hyvää aiheen vapaan käsittelyn kannalta:

"Omasta mielestäni geenikeskustelut voisi täällä kieltää kokonaan." "Kannatan. Sananvapaus tai sen puuttuminen on yhteiskunnallinen ilmiö, ja me emme ole yhteiskunta." "Ketju on tarkkailun alaisuudessa. Jos taso menee yhtään alle sopivan niin lukko heilahtaa."

Keskimmäinen kommentin on kirjoittanut tämän blogin "Islamistien natsikytkökset" -artikkelin kirjoittaja "Pöllämistynyt", joten ehkä hän myös lukee tämän kommenttini (jää nähtäväksi, sensuroiko myös).

Mihin "kiellettyjen aiheiden" politiikalla pyritään? Oletettavasti siihen, ettei satunnainen lukija vain luulisi, että foorumilla on jotain tekemistä rasismin tai fasismin tai muiden sellaisten pahojen asioiden kanssa, joihin vihervasemmisto yrittää Halla-ahon ja hänen kannattajansa yhdistää.

Sensuurilla voidaan ehkä kiillottaa pintaa, mutta todellinen rasismi tai fasismi on yleensä paljon syvemmällä, eikä sitä pysty peittelemään. Foorumilla ilmenevä sensuuri ja sillä uhkaileminen ei todista, etteikö kirjoittajissa olisi "kiellettyjen ideologioiden" kannattajia. Päinvastoin se todistaa, että heissä on. Eihän sensuuria ja peittelyä muuten tarvittaisi. Eiväthän vihreätkään sensuroi kovin herkästi palstoiltaan omien kannattajiensa mielipiteitä, vaikka ne olisivat kuinka fasistisia. Onhan itse vihreiden henkinen pääguru Pentti Linkolakin lähes julkinatsi. Kun mielipiteitä saa vapaasti esittää, huonot mielipiteet jäävät omaan arvoonsa ja karsiutuvat automaattisesti. Ei niitä tarvitse minkään "palstapoliisin" vahtia ellei nyt aivan mahdottomista mielipiteistä ole kyse (yllytys väkivaltaan, kansanmurhaan tms.).

Miten mainitsemani syvemmällä oleva rasismi tai fasismi näkyy, jos pinta siivotaan? Helposti. Se näkyy kirjoittajien tyylissä ja asenteissa tiettyjä ihmisryhmiä kohtaan. On lähes mahdotonta kirjoittaa päivästä toiseen ja viikosta toiseen jostakin ihmisryhmästä, jota inhoaa, niin ettei inho näkyisi kirjoituksessa ainakin rivien väleissä jos ei itse riveillä. Tekstiin lipsahtaa väkisin sen tyyppisiä ilmaisuja kun "Afrikan sarven ihmissaasta", joita sitten joutuu parhain päin selittelemään. Myös sen tyyppiset viattomiksi mielletyt ja maahanmuuttokriittisten usein käyttämät ilmaisut kuten "rikastuttaja" ja "kultamuna" ovat pohjimmiltaan rasistisia ja loukkaavia. Kirjoittajat ovat vain niin tottuneita niihin, etteivät he huomaa sanoissa mitään epäilyttävää. Foorumille satunnaisesti tuleva ulkopuolinen kyllä huomaa.

Jos lukee Suomen Sisun "Kansallismielistä keskustelupalstaa", löytää jo etusivulta tämän tyyppisiä kommentteja (tekstit on kopioitu tähän sellaisenaan): "Kaikki mihin neekerit koskettavat muuttuu jostakin syystä paskaksi..." ja "Sikäli esimerkiksi muslimit ovat ok koska ottavat juutalaisia hengiltä...". Keskustelupalstalla käytetään juutalaisista nimitystä "jutkut" ja juutalaiskommentit ovat muutenkin kuin jostakin 1930-luvun juutalaisvastaisista pamfleteista peräisin. Satunnainen vierailija tekee nopeasti tiettyjä johtopäätöksiä siitä, millaisia syvävirtauksia kansallismielisessä aatemaailmassa on.

Hommafoorumi yrittää olla erilainen, ja siksi muutamat kansallismieliset arvostelevat sitä: "Homma-foorumi täynnä rotupettureita. Homma sen kun laskee. Säälittäviä ihmisraunioita." "Homma foorumi on kosher...konservatiivista poliittista korrektiutta. Kauniisti sanottuna. Tarkoitan sillä sitä....että hommalla ei kauaa vanhene jos sanoo suoraan mielipiteensä, tai poliittisen katsomuksensa, ellei tämä satu olemaan aivan poliittisesti korrekti. Kaikenlaisia vastapuolen tahoja suvaitaan, mutta muuten ollaan niin poliittisesti korrekteja ettei mitään rajaa."

Kansallismielisten keskustelupalsta on mikä on, mutta se on kuitenkin rehellisesti sitä mitä on. Hommafoorumi taas yrittää olla jotain, mutta ei itsekään taida tietää mitä.

Kuvaavaa Hommafoorumin tiukalle linjalle on se, että kun esitin ehdotuksen "Homma-logosta", foorumin ylläpitäjät menivät paniikkiin ja vaativat, että logo poistetaan näkyvistä. 16 minuuttia 36 sekuntia sen jälkeen kun olin postittanut ehdotukseni foorumille nimimerkki "Pöllämistynyt" lähetti seuraavan viestin: Poista välittömästi hakaristi-mielleyhtymän herättävä logosi. Sen voi tulkita vain väärin. Meillä ei ole varaa tuollaiseen "huumoriin".

Kun olin poistanut logon ja selittänyt sen alkuperän ja jättänyt linkin siihen, myös linkki mitätöitiin. En muista, että muilla keskustelufoorumeilla olisi "vääräoppiset" linkitkin poistettu.

Esittelemistään julisteista päätellen nimimerkki "Pöllämystynyt" on graafikko tai taitelija tai ainakin alan harrastaja, joten hän ymmärtänee kritiikin merkityksen. En tiedä, mitä hän ajatteli nimimerkki "Reinon" kommentista: " Ainakin pikkupioneerien piirroskurssi on lapsena käyty selvästikin."

Kritiikki on sallittua, ja joka töitään esittelee, joutuu kritiikin kestämään. Mutta jos "taideteos" julistetaan kokonaan kielletyksi ja yleisölle vaaralliseksi, se herättää ajatuksia siitä, millaisessa yhteiskunnassa oikein elämme.

Logo on edelleen siellä, minne sen latasin, ja tässä on (kunnes se täältäkin poistetaan) linkki siihen.

http://rolloweb.net/kuvapalvelu/lataakuva/pics/9735cd62b560edfef1ebfbf659e5ab5d.jpg

Kuvasta voi tulla hakaristimielleyhtymä, mutta kuvassa ei kuitenkaan ole hakaristi. Suunnittelin kuvion talvella 1975-1976 ollessani Englannissa, eli kuvio on vanha. Mietiskelin sitä aika pitkään silloin, eli se ei ole mikään hetken huitaisu. Eikä sitä ole tehty huumorimielessä.

Käyttäytymisessäni on ADD-piirteitä, se myönnettäköön. Teen ensin ja mietin sitten - jos mietin. Niinpä en paljon ajatellut seurauksia, kun innostuin kehittelemään "Homma-logoa" tämän vanhan lippuideani pohjalta. Olin jo aikaisemmin piirtänyt kuvan ja miettinyt, voisiko sitä jotenkin hyödyntää uudessa merkityksessä. Nyt otin kuvan esille ja lisäsin siihen tekstin "homma", ja se oli sillä selvä. En pidä sitä graafisesti erityisen huonona kuviona, vaikka se tyrmättiinkin.

Vertailun vuoksi hakaristilippu näyttää tältä. On niissä sentään eroa.

http://image.politicalbase.com/uploads/items/1000/50/6576800pxflagofgermany1933svgpng_600.png

Koska edellisen piirrokseni mielleyhtymät olivat mitä olivat, kehittelin myös uuden hommalogon joka muistuttaa vähemmän hakaristiä.

http://rolloweb.net/kuvapalvelu/lataakuva/pics/b19584f2c15807a8f2709f52ca055466.jpg

Uusi merkki jäi luonnoksen asteelle. En jaksanut kehitellä ideaa enempää. Merkin keskellä olevan tunnuksen juuret ovat Afrikassa, eli se ei ole minun suunnittelemani. Kirjaimet merkin reunoilla sojottavat vähän minne sattuu eli kyseessä on todella vain ideahahmotelma.

Jos tässäkään kirjoituksessani linkit eivät toimi, niin tehtäköön siitä tarvittavat johtopäätökset...

Jonkin ajan kuluttua kaikki kommentit kirjoitukseen islamistien natsikytköksistä poistettiin Suomalian sanomista. Kun joku kommentaattori kysyi asiaa, hänelle vastattiin poistamisen johtuneen siitä, että kommentit olivat natsimyönteisiä:

" Tämä blogi vastustaa totalitaarisia ideologioita, kuten islamia ja kansallissosialismia. Niinpä täällä ei anneta palstatilaa muslimeille tai natseille." (Mikko Ellilä)

Olivatko kommentit natsimyönteisiä?

Wikipediassa kansallissosialismin keskeiset piirteet (hieman lyhennettynä) määritellään seuraavasti:

"Sen keskeisintä sisältöä olivat eri ihmisryhmien välinen epätasa-arvo, johtajan seuraaminen ja ekspansionistinen nationalismi. Natsit glorifioivat kuria ja voimaa ja hylkäsivät demokratian rappeutuneena järjestelmänä, joka suojeli heikkoja ja keskinkertaisia. Kansallissosialismi korosti johtajan merkitystä arjalaisen kansan johtajana ja sen vihollisten tuhoamiseksi. Natsit syyttivät juutalaisia "herrarodun" vastaisesta toiminnasta ja pitivät marxismia, kansainvälisia finanssilaitoksia ja vapaamuurareita juutalaisina maailman hallinnan välineinä."

Tekstit ovat tuossa. Jokainen päätelköön itse kuinka natsimyönteisiä ne ovat.

Kenen pitäisi sopeutua?

Olin töissä sosiaalitoimistossa pienellä paikkakunnalla, jossa ei asu lainkaan romaneja. Yhtäkkiä sinne muutti monilapsinen romaniperhe. En kovin paljon liioittele, jos sanon, että kunta meni täysin shokkiin tuon romaniperheen takia. Kunnantoimiston kahvipöydässä ei juuri muusta puhuttukaan kuin siitä, mikä hirveä vitsaus kuntaa on kohdannut, ja miten ihmeessä romanit saataisiin häipymään paikkakunnalta. Minua hiljaisesti nauratti tuo mieletön kiihkoilu mitättömän tuntuisesta asiasta, koska olin tottunut aivan erilaiseen kulttuuriin ja ilmapiiriin.

Kunnan eri viranomaiset kehittelivät yhdessä juonia, jolla romanit saataisiin lähtemään. Kiihkeimmille kunnallispoliitikkoille piti välillä muistuttaa, että Suomen lainsäädäntö koskee myös romaneja, ja perheelle on pakko maksaa kaikki asumistuet ja toimeentulotuet ja muut maksut, joita muillekin ihmisille maksetaan. Ei monilapsista perhettä voi häätää kunnan vuokra-asunnosta sillä perusteella, että se on romaniperhe. Jos tällainen häätö tehdään, kunta on joka tapauksessa vastuussa asunottomista lapsista ja pelkästään lastensuojelulain perusteella.

En tiedä millainen yhteisoperaatio asian hoitamiseksi organisoitiin, mutta lopulta romanit kirjaimellisesti ajettiin väkivalloin pois kunnasta. Muodollisesti asialla olivat paikalliset nuorisojengit, mutta todennäköisesti tapahtumilla oli korkeimpien tahojen hiljainen siunaus.

Vaikka romanien ja valtaväestön täydellisestä sulautumista ei todennäköisesti tule ainakaan lähiaikoina tapahtumaan (eikä ehkä tarvitsekaan tapahtua), pitkä asuminen yhdessä samalla paikkakunnalla lähentää eri etnisiä ryhmiä toisiinsa. Kumpikin osapuoli oppii ottamaan huomioon toisen erikoispiirteet. Valtaväestön jäsenet eivät enää hermostu aivan pikkuasioista. Lisäksi he oppivat tuntemaan romaneja yksilöinä. Jos joku nuori kuumaverinen romanimies heiluu puukon kanssa, ihmiset tajuavat, että kyse on yhden yksilön teosta. He tuntevat monia muita rauhallisia romanimiehiä, jotka eivät koskaan käyttäydy väkivaltaisesti. Niinpä tuon yhden miehen puukonheilutus ei leimaa koko paikallista romaniväestöä. Asiaan osataan suhtautua järkevästi ja rauhallisesti. Toisaalta myös romanien puolella kehittyy samanlainen muut huomioon ottava asenne. Aivan mitä tahansa ei viitsitä tehdä, koska suhteet halutaan pitää kunnossa. Vallitsee siis jonkinlainen rauhanomainen rinnakkaiselo.

Tilanne on aivan toinen, kun romanittomalle paikkakunnalle muuttaa romaniperhe. Valtaväestön jäsenet ovat ennakkoluuloisia, ja pieninkin yhden romanin aiheuttama ongelma saa heidät mieltämään tapauksen kaikkien romanien syyksi. Erilaiset huhut alkavat liikkua, ja pian jokainen paikkakunnalla tapahtunut selvittämätön rikos pannaan romanien syyksi.

Jos romanilapsi varastaa kaupasta karamellipussin, valtaväestöön kuuluva ajattelevat, että koko perhe on varkaita. Jos sen sijaan jonkun muun kuntaan muuttaneen perheen lapsi jää kiinni näpistyksestä, ei yleisesti ajatella, että kaikki tuohon perheeseen kuuluvat ovat myymälävarkaita.

Myös paikkakunnalta toiselle muuttava romaniperhe on ehkä erilainen kuin pitkään samalla paikkakunnalla asunut perhe. Muuttaminen voi olla merkki ongelmista. Perhe on ehkä joutunut vaikeuksiin edellisellä paikkakunnalla ja siksi joutunut lähtemään. Kokemuksesta perhe tietää joutuvansa todennäköisesti vaikeuksiin myös uudella paikkakunnalla riippumatta siitä miten sen jäsenet käyttäytyvät. Koska minkäänlaista positiivista palkkiota hyvästä käyttäytymisestä ei ole odotettavissa, miksi edes yrittää? Perheenjäsenet saattavat näpistellä kaupoista ja käyttäytyä muutenkin epämääräisesti, koska tällaistahan heiltä odotetaan.

Käytännössä tuon tyyppisiin ongelmiin joutunutta romaniperhettä on vaikea auttaa, eikä auttamista monesti edes yritetä. Ainoa tavoite on päästä perheestä eroon. Perhe halutaan sysätä jonkin muun kunnan riesaksi. Kuntien sosiaaliviranomaiset käyvät perheellä kauppaa kuin se oli omaisuutta, jonka voi myydä tai vaihtaa. Perhettä pompotellaan kunnasta toiseen. Välillä perhe voi kokeilla onneaan myös Ruotsin puolella ja toivoa, että naapurimaan viranomaiset paneutuisivat perheen asioihin kokonaisvaltaisemmin.

Jokainen voi arvata, millainen tulevaisuuden ennuste tuollaisessa perheessä varttuneella lapsella on.

Maailma on hullu

Joskus, kun masentuneena miettii maailman menoa, tuntuu ettei koko hommassa ole mitään mieltä. Ihmiskunnan korkein tarkoitus näyttää olevan eri muodoissa tapahtuva kuoleman aiheuttaminen ja nopeuttaminen. Vaikka tieteen avulla on jo luotu ohjuksia ja atomipommeja, monista vaatimattomimmista tappovälineistä puhumattakaan, maailman älykkäimpiin lukeutuvat tiedemiehet suunnittelevat edelleen uusia keksintöjä, joilla ihmisiä saataisiin hengiltä entistä helpommin niin yksittäin kuin massoinakin.

Tappaminen ja sillä uhkaaminen on yhteiskuntia ylläpitävä voima kaikkialla, mutta erityisesti maailman johtava valtio Yhdysvallat on nostanut tappamisen aatteen uskonnollisiin mittoihin. Ihmisten tappamisesta on tehnyt viimeistä yksityiskohtaa myöten hiottu näytelmä, eräänlainen uskonnollinen rituaali pappeineen, ja virkamiehineen ja yleisöineen.

Jos tarkoitus on pelkästään tappaa kuolemaan tuomittu, häneltä voidaan ampua aivot pellolle jossakin hämärässä kellarissa. Siihen ei tarvita kuin joku, joka painaa liipaisinta. Näin tehdään kehitysmaissa. Yhdysvalloissa sen sijaan tappaminen on jopa yli kymmenen vuotta kestävä prosessi, joka huipentuu tarkasti suunniteltuun ja hartaasti odotettuun teloitusnäytelmään.

Tässä on kuvia sängystä, johon teloitettavat sidotaan ennen kuin myrkky pumpataan heidän verisuoniinsa (linkit eivät toimi loputtomiin, joten jos sivu ei toimi, Googlesta löydätte kuvia).

http://www.azcorrections.gov/images4/gurney.jpg

http://www.dc.state.fl.us/secretary/press/2000/gurney.jpg

Sänky on huolellisesti suunniteltu. Sen taiteelliseen ulkonäköön on selvästi kiinnitetty huomiota. Mitä on mahtanut liikkua insinöörin tai muotoilijan mielessä, joka on piirrellyt sängyn muotoja ja teknisiä yksityiskohtia?

Tässä on kuva vielä kehittyneemmästä HighTech -teloitussängystä.

http://www.richard.clark32.btinternet.co.uk/terreh.jpg

Tässä sängyssä on lokoisaa kuolla. "Onhan tyyny tarpeeksi pehmeä? Haluatteko toisen tyynyn?"

http://www.navlog.org/lethal_injection.jpg

Tässä karun sporttinen perusmalli.

http://static.howstuffworks.com/gif/lethal-injection-execution-chamber-raleigh.jpg

Kaikille ei riitä teloitussänkyjä. Onneksi on muitakin tapoja tappaa. Yhdysvaltain ilmavoimien "grillijuhlat"

http://www.air-photo.com/iraq/assets/images/iraqbabies2.jpg

Jotkut saavat aina enemmän kuin muut

Yhteiskuntien kehitystä ohjaa se periaate, että olipa kyse mistä asiasta tahansa, ihmisryhmillä on tapana järjestäytyä jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen. Joukosta nousee aina joitakin yksilöitä, jotka osoittaittautuvat muita rikkaammiksi, muita kauniimmiksi, muita paremmiksi urhelussa, muita kuuluisammiksi, muita musikaalisemmiksi jne. Ja lähes aina joukosta nousee myös yksilöitä, jotka alkavat johtaa muita, ryhmästä riippuen vähemmän tai enemmän virallisesti.

Jos järjestelmästä kehitetään sellainen, että siihen luodaan tasa-arvoa ylläpitävä mekanismi jollekin alueelle, eriarvoistuminen etsii väylänsä joltakin muulta alueelta. Pysyvä tasa-arvo on jo ajatuksena mahdottomuus, koska se tosiasia on ja pysyy, että osa ihmisistä on parempia ja lahjakkaampia ja energisempiä kuin muut.

Sosialististen maiden esimerkki osoitti, että kun tasa-arvoa yritettiin saada aikaan yhdellä alueella eli taloudessa, eriarvoistuminen keskittyi poliittisen vallankäytön puolelle. Kun sosialismi romahti ja poliittinen vallankäyttö heikkeni, kuin tyhjästä ilmestyi ihmisiä, jotka muodostivat uuden taloudellisen yläluokan. Eriarvoisuus säilyi. Se vain muutti muotoaan.

Kaikissa maissa ja kaikissa järjestelmissä on olemassa voima, joka vie järjestelmää kohti diktatuuria. Valta otetaan sieltä, mistä se saadaan. Islamilaisissa tasavalloissa uskonnolliset johtajat ovat ottaneet vallan. Joisssakin maissa asevoimien johto on ottanut vallan. Joissakin maissa suurliikemies on kahminut itselleen poliittista valtaa. Joissakin maissa presidentti tai pääministeri on venyttänyt valtansa rajoja paljon pidemmälle kuin mitä kukaan olisi uskonut.

En vastusta eriarvoisuutta, koska sen vastustaminen olisi turhaa. Se toteutuisi joka tapauksessa. Haluaisin kuitenkin, että mahdollisimman vähän eriarvoisuudesta ilmenisi sen vallankäytön alueella, jossa välineenä on ihmisten vahingoittaminen ja tappaminen.

Aseet ovat puhuneet, pulinat pois.

23.9.2008 tehtiin aloite käsiaseiden kieltämiseksi yksityishenkilöiltä. Ainostaan asetta työssään tarvitsevat (poliisit + armeija) saisivat pitää aseensa. Huomio kiinnittyy siihen, että aloite on tehty 23.9. eikä esimerkiksi 22.9. Muuttuivatko aseet yhtäkkiä vaarallisemmiksi?

Voisi kuvitella, että ihmiset olivat alttiimpia allekirjoittamaan vaatimuksen heti Kauhajoen koulusurmien (23.9.2008) tapahduttua. Kun kovin tunnekuohu meni ohi, ja asioiden eri puolia tuotiin esille, allekirjoittamiseen halukkaiden osuus ehkä jonkin verran väheni. Koska kuitenkin samaan aikaan tieto vaatimuksesta levisi yhä laajemmalle, allekirjoittajien absoluuttinen määrä lisääntyi. Kun vaatimus lopulta 11.11.2008 luovutettiin sisäministerille, sen oli allekirjoittanut noin 57000 ihmistä.

Kouluammuskelutapaukset herättivät ihmiset huomaamaan, että aseita voi käyttää tuhoisalla tavalla. Tieto aseiden vaarallisuudesta on kuitenkin ollut näkyvillä tiedotusvälineissä koko ajan. Lehdethän ovat kertoneet vähän väliä ammuskeluista ravintoloissa ja kaduilla sekä aseilla tehdyistä "perheitsemurhista". Siihen ei ole kiinnitetty kovin suurta huomiota, että aseilla on tapettu kymmenen ihmistä esimerkiksi puolen vuoden aikana. Kun sama määrä ihmisiä tapetaan yhdellä kertaa, siitä tulee suuri uutinen.

Esimerkiksi viime toukokuussa Rovaniemellä tapahtui ampumavälikohtaus, jossa ampuja surmasi lopuksi itsensä. Kaksi ulkopuolista henkilöä sai osumia, ja toinen heistä kuoli. Tässä olisi ollut aineksia laajempaankin joukkomurhaan. Iltalehti:

"Heti ensimmäisen laukauksen jälkeen katu kyettiin tyhjentämään lähes kokonaan. On hyvin mahdollista, että siinä säästyi henkiä, korosti tutkintaa johtava rikosylikomisario Jukka Haataja. Molemmat aseet olivat lähipiirin omistamia ja luvallisia. Ampujalla oli kuitenkin rinnakkaislupa vain kivääriin. "

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200805197674524_uu.shtml

Rovaniemen ammuskelun taustoja ei ehkä ole selostettu tiedotusvälineissä. Se, että laukaukset ampunut nuori mies oli palannut rauhanturvatehtävistä viikkoa aikaisemmin sekä se, että ampujan lähipiiri omisti järeän revolverin ja kiväärin, viittaa siihen, että ampujan perhe on ollut kiinnostunut aseista ja sotilastehtävistä. Liittyivätkö aseet ehkä ammattiin? Oliko ampuja upseeriperheen tai poliisiperheen poika?

Se, että ainoastaan työssään aseita tarvitsevat saisivat pitää aseensa ja lupansa, ei kokonaan ratkaisisi aseiden väärinkäytön ongelmaa, sillä näiden ihmisten "lähipiiri" voisi päästä käsiksi aseisiin. Ja mikä takaa ettei myös asetta työssään tarvitseva voi seota ja aloittaa joukkoteurastusta. Muutama viikko Kauhajoen ampumistapauksen jälkeen poliisiperheen vanhemmat tekivät itsemurhat ampumalla, ja samoihin aikoihin myös upseeriperheen isä käytti käsiasetta "alkuperäiseen tarkoitukseensa" ja sai aikaan kuolonuhreja. Kukaan ei ole immuuni aseen väärinkäytölle.

Minun mielestäni kukaan ei tarvitse käsiasetta työssään. Mihin esimerkiksi poliisi tarvitsee pistoolia? Kuka hyökkää tappoaikeissa poliisin kimppuun hänen kävellessään keskellä päivää kadulla, niin että hän joutuu puolustamaan itseään käsiaseella uhkaamalla tai ampumalla? Kuka yrittää tehdä murhan poliisin silmien edessä niin, että poliisi joutuu puolustamaan uhria käsiaseellaan?

Ne väkivaltatilanteet, joissa poliisi on mukana (esimerkiksi asetta käyttävien mielenvikaisten linnoittautumiset johonkin rakennukseen, aseellisten murtomiesten pidätykset ym.) ovat sen luonteisia, että poliisi voisi aivan hyvin käyttää niissä muita aseita kuin pistooleja. Tapahtumat kehittyvät sen verran hitaasti (poliisi saa hälytyksen rikospaikalle tai havaitsee murron tms.), että poliisilla on aikaa varustautua tapahtumaan. Ei pistoolin tarvitse olla koko ajan näkyvästi kotelossa roikkumassa.

Tuliaseen kantaminen mukana herättää muissa ihmisissä ikäviä ajatuksia. Poliisihan ei kuljeta asetta mukanaan siksi, että se olisi kätevämmin esille otettavissa, kun hän päättää harjoitella tarkkuusammuntaa ampumaradalla. Aseen näkyvillä pitämisen tarkoitus on pelon herättäminen - eikä mikään muu. Ase muistuttaa siitä, että poliisilla on mahdollisuus milloin tahansa ja missä tilanteessa tahansa lopettaa meidän tavallisten kurjien ihmisten elämä. Aseen nosto kotelosta, suuntaus kohteeseen ja veto liipaisimesta - ja toisen ihmisen elämä on ohi. Ei kenellekään saisi olla näin helppoa tappaa joku muu.

Turvallisuuden kautta diktatuuriin

Jokin poliittinen aate voidaan katsoa utopistiseksi silloin, jos se ei ota huomioon ihmisten perusluonnetta, johon kuuluu kilpailu omaisuudesta ja vallasta ja yleensä kaikesta missä saadaan aikaan voittajia ja häviäjiä. Anarkismi on yksi tällainen utopistinen aate. On epärealistista olettaa, että ihmiset jonakin päivänä muuttuisivat ja luopuisivat vallastaan ja asemistaan ja rahoistaan (ja rikollisista taipumuksistaan) ja hakeutuisivat asumaan yhdessä rauhanomaisiin kollektiiveihin, joissa ei olisi rikkaita eikä köyhiä, ei vallanpitäjiä eikä alistettuja, ei sortajia eikä sorrettuja.

Ihmiset eivät ole tuollaisia. Vaikka anarkismi toteutettaisiin väkipakolla, ei menisi kuin hetki, kun joukosta nousisi ihmisiä, jotka olisivat muita "tasa-arvoisempia". Heistä tulisi ensiksi mielipidejohtajia ja vähitellen oikeita johtajia. Lopulta palattaisiin siihen, mistä on lähdetty.

Jonkin verran utopiaa sisältyy myös nykyiseen länsimaiseen demokratiaan, koska siihen uskovat eivät riittävästi tiedosta sitä, että demokratiakaan ei ole immuuni sisäiselle diktatuurikehitykselle. Järjestelmä voi muodollisesti säilyä demokratiana "vapaine" vaaleineen, vaikka se todellisuudessa on muuttunut jonkun yhteiskuntaluokan johtamaksi diktatuuriksi.

On olemassa muutamia universaaleja mekanismeja, joiden kautta yhteiskunnat ajautuvat kohti harvainvaltaa. Näitä ovat mm. 1) ulkoinen turvallisuus, 2) yleinen turvallisuus ja 3) ihmisten henkinen hyvinvointi.

Ulkoisella turvallisuudella voidaan perustella kova kuri ja sotilasdiktatuuri. Kansaa vaaditaan uhrautumaan ja yhdistymään ja alistumaan kovaan komentoon, koska jokin ulkopuolinen voima uhkaa tuhota kansan. Ulkoinen turvallisuus voi olla uhattuna myös sisältä päin, joten se edellyttää tehokasta turvallisuuspoliisia ja pettureiden säälimätöntä eliminointia. Pohjois-Korea on esimerkki tällaisesta järjestelmästä. Se ylläpitää isoa armeijaa ja tiukkaa sisäistä kuria USA:n ja muiden imperialististen voimien kuvitellun hyökkäyksen varalta. Myös presidentti Bush käytti ulkoisen turvallisuuden korttia kiristäessään lainsäädäntöä ja vangituttaessaan ihmisiä. Tämän tien päässä häämötti diktatuuri, mutta onneksi Yhdysvalloissa järjestetään myös vaaleja, joissa kurssia voidaan korjata.

Yleistä turvallisuutta käytetään keppihevosena silloin, kun yhteiskunnasta tehdään poliisivaltio. Lakeja kiristetään ja valvontaa lisätään mukamas ihmisten oman turvallisuuden vuoksi. Turvallisuusideologian mukaan ihmisten pahimpia vihollisia ovat he itse, koska he eivät välitä omasta tai muiden turvallisuudesta. He eivät kiinnitä turvavyötä, kävelevät päin punaista, ajavat ylinopeutta jne. Ihmisten kuriin saamiseksi lisätään poliisin valtuuksia ja tehostetaan valvontaa. Lainsäätäjät säätävät uusia kieltoja ja pakkoja kuin liukuhihnalta, mikä johtaa rikostilastojen pahenemiseen, koska ihmiset eivät pysty noudattamaan kaikkia sääntöjä. Tähän välinpitämättömyyteen vastataan asennekasvatuksella sekä säätämällä lisää lakeja ja tehostamalla valvontaa entisestään.

Ihmisten henkisellä hyvinvoinnilla perustellaan uskonnollinen tai aatteellinen diktatuuri. Uskonnon varjolla luodaan hirmuvalta, joka kontrolloi ihmisten yksityiselämää ja rankaisee uskonnollisten määräysten rikkojia. Tiukan linjan islamilaiset valtiot ovat esimerkki tällaisesta, mutta myös kristillisessä maailmassa on ollut ajanjaksoja, jolloin uskonnon varjolla on ylläpidetty hirmuhallintoa ja poltettu ihmisiä noitina.

Käytännössä diktatuurit ovat yhdistelmä edellä mainituista asioista. Painotukset vaihtelevat tilanteen mukaan. Myös muita aatteita ja ideoita voidaan käyttää hyväksi kehitettäessä diktatuuria. Lähes mitä tahansa voidaan. Jopa suvaitsevaisuus ja sananvapaus kelpaavat perusteeksi olla suvaitsemattomia ja vainota ihmisiä heidän mielipiteittensä takia, mistä viime aikojen "multikulttuurisuusnoitavainot" ovat esimerkki.

Mikäli yhteiskunta olisi jollakin keinolla saatu muutettua anarkistiseksi, ennemmin tai myöhemmin yhteiskunnan sisällä alkaisi kehitys kohti eriarvoistumista. Johtaviin asemiin haluavat perustelisivat tarvettaan johtaa joillakin edellä mainituista syistä. Anarkismi kumoutuisi omaan mahdottomuuteensa.

On teoriassa mahdollista yhdistää anarkismi nykytyyppiseen yhteiskuntaan, jolloin lopputuloksena on tasa-arvoinen järjestelmä, jossa on monia anarkismin hyviä puolia, mutta joka kuitenkin pysyy kasassa.

X-puolueen sivuilta voit lukea enemmän tästä asiasta.

Luolamiehen geenit ja nykyaika

Olen joskus kirjoittanut, että nyky-yhteiskunnassa esiintyvä kilpailullisuus on seurausta evoluutiosta. Ankara luonnovalinta on karsinut heikot yksilöt ja jättänyt vahvat jatkamaan sukuaan. Nykyihmiset ovat siis niiden jälkeläisiä, jotka ovat aikoinaan voittaneet kilpailut. Kilpailullisuus on syvällä geeneissämme, emmekä sille mitään mahda.

Kirjoitusteni vuoksi joku on joskus huomauttanut, että kilpailu ei ole ainoa evoluution tuote. Myös huolenpito ja sosiaalisuus ovat. Ovathan yksilöt aina pitäneet huolta myös muista kuin itsestään. Oman ryhmän säilyminen hengissä on nimittäin monesti merkinnyt myös yksilön itsensä säilymistä hengissä - ja päinvastoin. Tämä on totta. Yhdessä kilpailullisuuden kanssa on kehittynyt myös sosiaalisuus.

Lajit kilpailevat keskenään, ja tässä kilpailussa osa lajeista katoaa. Loput sopeutuvat muuttuvan maailman vaatimuksiin. Mutta mitä tarkoitusta palevelee se, että samaan lajiin kuuluvat kilpailevat keskenään? Kilpailevatko ne tullakseen entistä paremmiksi kilpailijoiksi?

Kilpaileminen ei oikeastaan ole paras mahdollinen sana kuvaamaan sitä jatkuvaa arkipäiväistä taistelua olemassaolosta, jota eläinmaailmassa käydään. Ehkä on parempi puhua karsinannasta. Elinkelvottomat yksilöt karsiutuvat pois, ja elinkelpoiset jatkavat sukua. Näin laji kokonaisuudessaan säilyy elinkepoisena.

Miksi tätä ei saisi kutsua kilpailemiseksi? Totta kai sitä saa, mutta eikö kunnon kilpailuun kuulu kunnon palkinnot? Jos palkintona on vain se, että pysyy hengissä ja lisääntyy, kilpailua käydään vielä hyvin perustasolla.

Oikeasta kilpailusta voidaan puhua vasta sitten, kun on jotain ylimääräistä jaettavaa, sellaista, jota parhaat kilpailijat voivat saada huomattavasti enemmän kuin huonoimmat kilpailijat. Tällainen kilpailu alkoi erään eläinlajin - ihmisen - kohdalla silloin, kun hän jätti satoja tuhansia vuosia harjoittamansa metsästys- ja keräilyelinkeinon ja alkoi asua kiinteästi yhdessä paikassa, joko maalla tai kaupungissa. Tällöin tulivat kilpailun kohteeksi kaikki mahdolliset asiat - ne mistä nykyisinkin kilpaillaan. Samaan aikaan, kun tämä muuttoliike käynnistyi, lisääntyi ruuan tuotanto niin paljon (tämä oli edellytys kaupunkien syntymiselle), että sitä voitiin varastoida ja jakaa, eikä kaikkien enää tarvinnut olla mukana sen tuottamisessa. Tällöin voimakkaimmat, ovelimmat tai väkivaltaisimmat (tai ne, jotka olivat kaikkia näitä), voivat ottaa omat etuoikeutetut paikkansa muiden yläpuolella. Maailmaan ilmestyi hallitsijoita, jotka yhteistyössä muiden valtaa ja asemia saavuttaneiden kanssa panivat pystyyn järjestelmiä, joissa eriarvoisuus ja alistaminen kehittyi vallitsevaksi normiksi ja järjestelmien tukijalaksi. Me elämme tällaisessa systeemissä. Tähän systeemiin kuuluu kilpailu.

Kilpailu on sikäli lähtöisin geeneistä, että alkuihminenkin kilpaili niissä vaatimattomissa mittasuhteissa, joissa kilpailua yleensä voitiin tuohon aikaan käydä. Alkuihminenkin hyökkäsi maukkaan hedelmän tai lihapalan kimppuun ja yritti saada sen ennen kuin vieressä ollut ehtisi ottaa sen. Monesti lihapaloista tai hedelmistä tapeltiinkin. Ja totta kai alkuihmistenkin joukossa oli omat öykkärinsä, jotka pyrkivät väkivaltaa käyttäen alistamaan muita ja ottamaan heiltä mitä otettavissa oli. Myös puolisoista kilpailtiin.

Näihin aikoihin ihmisen geeneihin kehittyi todennäköisesti myös koston periaate. Kostohan on pelkistetysti ajatellen automaattinen reaktio, jolla yksilö pyrkii säilyttämään vallitsevan asemansa yhteisössä. Jos joku lyö, toinen lyö saman tien takaisin. Lyöjän ja takaisin lyöjän alkuperäinen status säilyy ennallaan. Jos joku Ei lyö takaisin, hän luovuttaa paikkansa hierarkiassa ja alistuu lyöjän hakattavaksi. Samalla hän siirtyy jonon hännille monessa asiassa, kuten ruokaa jaettaessa tai puolisoa valittaessa. Tästä seuraa, että hän ei saa yhtä paljon jälkeläisiä kuin ne, jotka ovat korkeammassa asemassa, ja niistäkin joita hän saa, hän pystyy huolehtimaan huonommin kuin jonon kärjessä olevat yksilöt. Toisin sanoen hän lisääntyy huonommin kuin ne, jotka ovat lyöneet takaisin, kun heitä lyötiin.

Tässä tullaan evoluutioon. Me nykyiset ihmiset olemme niiden jälkeläisiä, jotka löivät kun heitä lyötiin ja jotka eivät jääneet katsomaan kun lihapaloista tai hedelmistä taisteltiin. Me olemme perineet koston ja kilpailemisen geenit halusimmepa sitä tai ei.

Tässä ei ole mitään pahaa. Nämä geenit palvelivat ihmiskuntaa hyvin niissä olosuhteissa, joissa ne olivat syntyneetkin. Toisin sanoen metästäjä-keräilijäkulttuurissa. Kun geenit siirtyivät sellaisenaan uuteen järjestelmään, jossa on paljon ihmisiä ja paljon jaettavaa, syntyi ongelmia. Asiaa pahensi se, että myös väkivaltakoneisto oli kasvanut suuremmaksi kuin ennen. Pienimuotoinen muutaman ihmisen nahistelu lihapalan tai hedelmän ääressä oli muuttunut lyhyessä ajassa veriseksi väkivallaksi, jossa suuret armeijat tappoivat ja alistivat ihmisiä ryöstösaaliin ja vallan vuoksi. Henkilöt, jotka olivat vanhoina aikoina joutuneet tyytymään öykkärin ja tappelijan rooliin pienissä ihmisryhmissä, pääsivät nyt raivaamaan tiensä suurten kansakuntien johtajiksi. Heillä oli saavutettavanaan tuhansia kertoja enemmän kaikkea mahdollista jaettavaa ja etuja kuin entisten pienyhteisöjen nyrkinheiluttajilla ja tovereittensa sortajilla.

Ihmissuvun vanha geenimaailma uudessa muuttuneessa reaalimaailmassa oli ja on tappava yhdistelmä.

Ei näytä kovin lupaavalta.

Kiihkoa, kiihkoa

Katsoin vahingossa televisiosta ruotsalaista kanavaa, jossa näytettiin poliisien kuvaamia taka-ajoja ja muita liikennejuttuja. Lopetin ohjelman katsomisen kiihtyneessä tilassa. En kestänyt katsoa enempää murhayrityksiä ja muita poliisin tekemiä RIKOKSIA! Kauheinta oli se, että ohjelma oli esittelevinään autoilijoiden rikkomuksia, vaikka se todellisuudessa - ainakin minun laillani ajatteleville - esitti poliisin rikollisia sikailuja. Poliisi-inhoni lisääntyi tämän ohjelmanpätkän vuoksi entisestään - jos se nyt yleensä voi enää lisääntyä. Poliisit ovat murhaajia. He ovat pahimpia olentoja maailmankaikkeudessa. He ovat täysin moraalittomia hirviöitä! Filmissä, joka sai minut sulkemaan TV:n, poliisit ajoivat jonkun ylinopeutta ajavan perässä moottoritiellä ja panivat pillit soimaan ja valot vilkkumaan pysäyttääkseen tyypin. Tyyppi pysäytti autonsa tien pientareelle ja aukaisi oven. Samalla hetkellä takaa tuli rekka ja vei auton oven mennessään. Se murskaantui aivan pieneksi silpuksi. Oli aivan ihme, ettei saman tien murskaantunut koko tyyppi - tai ehkä sen käsi vahingoittuikin. Ja kaiken tämän murhayritysterrorin poliisit esittävät televisiossa naureskellen ja onnetonta uhriaan pilkaten.

Poliisithan tässä olivat syyllisiä, ei tuo onneton ihminen. Ei hän olisi ikinä pysäköinyt autoaan vilkasliikenteiselle moottoritielle ja lähtenyt nousemaan sieltä takaa tulevien rekkojen alle, jos eivät poliisit olisi siihen häntä väkivallan ja kuoleman uhalla pakottaneet (poliisillahan on aseet). Tyyppi oli poliisinpelon ja järkytyksen vuoksi shokkitilassa, eikä pystynyt huomioimaan muita uhkaavia vaaroja kuin petomaiset poliisit (ohjelman selostaja mainitsikin pysäytystilanteen "stressaavuuden").

Tällaisen poliisisadismin katsominen saa minunlaiseni vapautta ja tasa-arvoa kannattavan ihmisen täysin pois tolaltaan. Poliisin olisi pitänyt korvata tuon autoilijan auton särkyminen. Se olisi ollut vähintä, ja tarkoitan todella vähintä, mikä asiassa olisi voinut tehdä. Ja arvatkaapa mitä ne poliisisiat todellisuudessa tekevät: rankaisevat ja kiusaavat tuota ihmistä. Eikö huomattavassa korjaamolaskussa ole tarpeeksi rankaisua? Tuo rahamenohan oli poliisin aiheuttama, sillä poliisi oli syyllinen tapahtumaan.

En voi hyväksyä sitä, että poliisit saavat laillisesti ja rankaisematta tehdä jotain mikä tavalliselta autoilijalta on kielletty: ajaa ylinopeutta ja aiheuttaa vaaratilanteita. Minun oikeustajuni poikkeaa ehdottomasti ja äärimmäisesti vallitsevasta. Saisikohan tällaiseen "mielenhäiriöön" ilmaista hoitoa?

Laura (nimi muutettu) oli lukenut lehdestä tapauksesta, jossa poliisit ampuivat kuoliaaksi mielisairaan miehen. Laura otti itse asian puheeksi ja kertoi olleensa hyvin ärtynyt ja suuttunut tapauksen johdosta. Lauraa raivostutti se, että poliisit olivat ampuneet lisää laukauksia jo haavoittamaansa mieheen, joka oli jo niin pahasti loukkaantunut, ettei enää olisi pystynyt olemaan uhka yhteiskunnalle. Ja juuri viimeinen laukaus koitui miehen kohtaloksi. Itse en ollut tätä puolta asiasta edes tullut ajatelleeksi.

Mietin, olenko saanut aivopestyä Lauran poliisikriittiseksi vai onko kaikki oman ajattelun tulosta. Tästä nimenomaisesta asiasta en kuitenkaan ollut maininnut Lauralla sanaakaan. Se otti asian itse puheeksi puhelimessa.

(Nämä mielipiteet olen kirjoittanut päiväkirjaani maalis- ja toukokuussa 2000. )

Pahuuden välikappaleet

Roskia pakatessani jouduin selaamaan valtavan määrän erilaisia lehtiä läpi. Niiden lukeminen oli masentavaa, sillä uutiset ovat masentavia. Koko homma alkoi tuntua masentavalta. En tietenkään lukenut enkä edes selannut kaikkia lehtiä vaan heitin osan suoraan roskiin. Jonkin verran oli kuitenkin tarkistettava, miksi jokin lehti oli ollut jossakin tietyssä pinossa. Oliko siinä ollut jotain säilyttämisen arvoista.

Menin nukkumaan joskus puolen yön jälkeen, mutta en lopulta saanutkaan nukutuksi. Kiemurreltuani yli tunnin ajan epämääräisissä ahdistavissa ajatuksissa, totesin nukkumisen yrittämisen lopulta turhaksi ja tulin kirjoittelemaan tietokoneella.

Mieleeni tulivat poliisit, joista olin lukenut päivällä monia juttuja vanhoja lehtiä selatessani. Yhdessä jutussa kerrottiin jonkun nuorehkon miehen joutuneen kolmeksi kuukaudeksi vankilaan pelkän ylinopeuden vuoksi. Poliisi oli ajanut tyyppiä takaa noin kymmenen kilometriä. Tyyppi oli onnistunut kurvaamaan erään talon pihaan ja juoksemaan metsään. Poliisi sai hänet kiinni vasta kuukauden kuluttua. Jutussa ei kerrottu miten. Ydinjuttu tässä on se, että poliisitkin ajoivat yhtä kovaa ajaessaan tyyppiä takaa. Kuitenkaan poliiseja ei pantu vankilaan. Mielestäni on väärin, että jokin asia sallitaan toisille ja rangaistaan vankeudella, jos joku toinen tekee sen. Poliisit saavat mitaleja ja palkkioita teoista, jotka muiden tekeminä ovat ankarasti rangaistavia rikoksia. Tämä on syvästi oikeustajuni vastaista. Takaa-ajotilanteissa sitä paitsi poliisi provosoi takaa-ajettavan pakenemaan. Takaa-ajettava joutuu paniikkiin ja jatkaa pakoaan sen kerran harkitsemattomasti aloitettuaan. Hän nimittäin tietää, että kun takaa-ajo päättyy, alkaa poliisiväkivalta. Sen välttääkseen hän pakenee lähes kirjaimellisesti henkensä edestä.

Toinen poliisijuttu, joka jäi mieleeni lehdestä, oli erään kansanedustajaehdokkaan poliisius. Tyyppi oli 42-vuotias nainen, joka oli ollut Helsingissä poliisina. Ammattiaan hän oli vaihtanut vuonna 1993 mennessään naimisiin jonkun miehen kanssa. Nyt tuo nainen oli - yllätys, yllätys - keskustapuolueen ehdokkaana.

Hah, hah ja vielä kerran hah. Eihän poliisiudesta voi luopua. Kerran poliisi on aina poliisi, ellei häntä tuomita loppuiäkseen menettämään virkaansa jonkin vakavan rikoksen takia. Ja silloinkin hän on entinen poliisi, joka silti saattaa ainakin teoriassa palata poliisiksi, jos jotain ihmeellistä tapahtuu. Tuo 42-vuotias nainen voi milloin tahansa hakea uudestaan poliisin virkaa. Ja sen jälkeen hän on taas poliisi. Joku muu 42–vuotias sen sijaan ei voi tulla poliisiksi, vaikka hän haluaisikin. Poliisikoulutukseen ei oteta niin vanhoja. Tämä jo kertoo jotain siitä, että poliisius ei ole ammatti vaan jotain paljon paljon paljon enemmän: Vihkiytymistä paholaiselle tai jotain sinne päin. Annettuaan kerran sielunsa, sitä ei voi saada takaisin.

Mietiskelin tuota aihetta vielä jonkin aikaa ja tulin siihen tulokseen, että poliisi on välikappale, jota pahat vallanpitäjät käyttävät pahuutensa toteuttamiseen. Eiväthän Stalin ja Hitler omakätisesti murhanneet miljoonia uhrejaan. Likaisen työn ihmiskunnan alin kuona-aines, joka kaikkialla maailmassa automaattisesti hakeutuu tuollaisen julmuuden toteuttajaksi - poliisi.

Kun olin aikani noita poliisijuttuja miettinyt (mietin kaiken ajatussekamelskan keskellä monia muitakin ahdistavia asioita), aloin pohtia poliisinvastaisen jutun kirjoittamista jollekin nettipalstalle. Jutun otsikko olisi “Keisarin uudet vaatteet”. Todistelisin kuinka ihmiset mielessään ja pienissä porukoissa keskenään myöntävät asioiden olevan täysin mielettömällä tolalla, mutta kukaan ei uskalla sanoa sitä julkisuudessa. Yksikään lehti ei kirjoita sitä. Se on ehdoton tabu. Kaikki hokevat julkista valhepropagandaa kuin ohjelmoidut koneet. Kukaan ei kerro totuutta eli sitä, ettei keisarilla olekaan vaatteita.

Yksi tällainen keisarin vaate on veneiden pakollinen jauhesammutin. Kaikki tietävät, että pienen puolikannellisen perämoottoriveneen todennäköisyys syttyä yllättäen palamaan on olemattoman pieni. Kaikki tietävät myös sen, että pari kolme vuotta vanhan jauhesammuttimen todennäköisyys olla toimimatta, kun sitä tarvitaan, on sekin hyvin pieni. Kaikki tietävät myös sen, että näiden kahden pienen riskin samanaikaisen toteutumisen mahdollisuus on harvinaisempi kuin mahdollisuus, että ihminen joutuu salaman iskun kohteeksi. Näin ollen poliisin antama sakko siitä, ettei pienen veneen sammutinta ole tarkastettu alle vuoden aikana, on perusteiltaan täysin väärä ja epäoikeudenmukainen varsinkin niissä tapauksissa, joissa veneilijä ajelee yksin veneellään. Silti kukaan ei sano tätä julkisuudessa. Ja vaikka joku yrittäisikin sanoa, yksikään tiedotusväline ei julkaisisi hänen mielipidettään. Niin mielettömän syvässä on poliisinpelko ihmisissä.

Sama mikä pätee jauhesammuttimeen, pätee myös eräisiin muihin pakollisiin varusteisiin, joiden puutteesta poliisit sakkoja kirjoittavat. Tällaisia ovat ainakin venehaka sekä ankkuri sisävesillä. Muistan lukeneeni ainoastaan yhden jutun, jossa veneen ankkurilla oli jotain tekemistä turvallisuuden kanssa. Ja sekin juttu oli meren rannikolta. Tapauksesta on varmaan jo yli 20 vuotta. Juttu oli otsikoitu: “Henki meni ankkuria heittäessä”. Artikkelissa kerrottiin miehen sotkeutuneen ankkurin köyteen ollessaan heittämässä ankkuria mereen. Mies putosi ankkurin mukana ja hukkui.

Hah. Todella tärkeä turvallisuusvaruste.

Muistan tuon jutun siitä, että lainasin sen erääseen tekemääni propagandalehteen.

Nuo ovat yöllisiä ajatuksiani. Joskus kolmen maissa menin uudestaan nukkumaan ja nukuin aamuun asti.

(Tämä juttu on kirjoitettu 4.5.2005 ja kopioitu tähän päiväkirjastani hieman editoituna.)