Mietteitä matkan jälkeen.

Vietimme muutaman päivän Helsingissä maaliskuussa 2012. Seuraavat mietteet on kirjoitettu päiväkirjaan matkan jälkeen.

Vielä lähtiessämmekin näimme ison lauman poliiseja ja kaksi poliisiautoa kyttäämässä eräässä risteyksessä. Tämän viikonlopun havainnoksi jäi se, että poliiseja kuhisi aivan kuvottava määrä Helsingissä ja muuallakin Etelä-Suomessa, missä liikuimme. Näimme poliisin pysäyttämiä autoja. Yhdestä Mersusta oli irrotettu rekisterikilvet. Rantalenkkiä ajaessamme vastaamme tuli poliisiautoja suunnilleen 500 metrin välein.

Suomesta ei ole tulossa poliisivaltiota, vaan Suomi ON poliisivaltio! Olemme ajaneet ulkomailla, enkä muista missään muualla nähneeni suhteellisesti niin paljon poliiseja kyttäämässä kuin Suomessa ja erityisesti Helsingin seudulla. Helsinki on totaalisen kontrollin poliisileiri. Minusta tuntuvat aivan järkyttäviltä lehtien valitukset siitä, että kansalaisten turvallisuus vaarantuu, kun poliisien määrärahoja vähennetään. Asiahan on juuri päinvastoin. Poliisit ovat kansalaisten pahin turvallisuusuhka. Aivan ylivoimaisesti pahin. Jos poliisien määrää ja määrärahoja ja valtuuksia lisätään, ei se tule näkymään siten, että kansalaisiin kohdistuneita rikoksia tutkittaisiin sen enempää kuin tähänkään asti. Se tulee näkymään siten, että poliisi kiusaa tavallisia kansalaisia entistä enemmän. Poliisi on rikollinen rikollisten joukossa ja vieläpä se kaikkein pahin rikollinen. Maailman julmuuksista poliisi on tehnyt kaikkein pahimmat. Juutalaisten joukkotuhossakin poliisilla oli keskeinen rooli.

Ihmiset ovat aivopestyjä palvomaan poliisia. Aivopesua tulee televisiosta joskus monelta kanavalta yhtä aikaa. Aivopesua on kaikkialla. Edes uutiset siitä, miten röyhkeästi ja ylimielisesti poliisi rikkoo lakia eikä saa siitä mitään rangaistusta, eivät saa kansalaisia havahtumaan siihen tosiasiaan, että elämme poliisivaltiossa, jossa jokainen ihminen on potentiaalinen poliisin uhri. Lehdissä on ollut pöyristyttäviä uutisia poliisin tekemistä laittomista kotietsinnöistä, eikä tämä asia näy vaivaavan juuri ketään. Erään uutisen mukaan poliisi oli jopa murtautunut väärään asuntoon jättäen oven auki ja paikat hajalleen.

Poliisin toiminta on täysin sikamaista. Eräässä uutisessa mainittiin, että poliisi “oli ottanut kiinni” useita ihmisiä Keuruun varuskunta-alueella epäiltyjen raiskaustapausten vuoksi ja todennut lopulta, että tukinta lopetetaan, koska mitään rikoksia ei ole tapahtunut. Osa kiinni otetuista oli ollut armeijan sotilaita. Tämä tapaus osoittaa, että poliisi voi “ottaa kiinni” kenet tahansa milloin tahansa, vaikka mitään rikosta ei olisi tapahtunutkaan. Tapaus osoittaa myös sen, että yhteiskunnan valtahierarkiassa poliisi on sotilaiden yläpuolella. Poliisin leijonavaakuna on arvokkaampi kuin kenraalin leijonavaakuna. Poliisilla on valtaa kenraaliin, mutta kenraalilla ei ole valtaa poliisiin.

Olen syksystä asti miettinyt ja suunnitellut, että kirjoittaisin oikein super poliisinvastaisen jutun. Olen keräillyt lehtileikkeitäkin sitä varten. Jutun ydin olisivat tässä mainitut asiat eli poliisin yhä vain röyhkeämmäksi käyvä vallankäyttö, johon sisältyy jo ilmiselviä laittomuuksia, joita kukaan ei enää uskalla vastustaa, koska silloin on vaara joutua poliisin voimakeinojen kohteeksi. Elämme pelon yhteiskunnassa, jossa poliisi “voi ottaa kiinni” kenet tahansa jonkin mielikuvituksellisen “on aihetta epäillä” perusteen nojalla. Tilanne ei vielä ole yhtä paha kuin jossakin Valko-Venäjällä, mutta tähän suuntaan ollaan menossa.

Mietteitä keittiön pöydän ääressä helmikuussa 2014

(Ote päiväkirjasta)

Seuraavaksi kirjoitan aiheesta, joka vastenmielisyydessään ei oikeastaan edes kuuluisi tähän päiväkirjaan. Kirjoitan asioita sanomalehdistä tähän muistiin (istun keittiön pöydän ääressä illalla vähän vaille yksitoista), jotta voin hyödyntää niitä jollakin foorumilla. Lehdet katoavat, joten muistiinpanot on tehtävä nyt.

Lauantain Hesarissa oli sivun kokoinen juttu, joka oli otsikoitu “Epäily: Sakkoja läpi sormien”. Jutussa kerrottiin, että poliisi on jättänyt sakottamatta joitakin valvontakameroihin ajaneita. Keitä ja miksi, sitä ei kerrottu. Artikkelissa haastateltiin poliisi poliisitarkastaja Heikki Ihalaista poliisihallituksesta. Tyypin lausunnot olivat paljastavia. Tyyppi kertoo toimineensa Lahden liikenneturvallisuuskeskuksen päällikkönä: “Itse kirjoitin kaikki poliisille menevät sakot. Välillä tuli unettomia öitä, kun niitä joutui kirjoittamaan. Ikävältä se tuntui, mutta ei ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä se työ”.

Mikä tässä lausunnossa on paljastavaa? Se, että poliisia pidetään arvokkaampana kuin tavallista ihmistä. Onhan tyyppi kirjoittanut sakkoja kaikenlaisille ihmisille, joista joku on voinut menettää sakon takia ajokorttinsa ja työnsä. Eivätkö nämä tapaukset ole aiheuttaneet unettomia öitä. Toisaalta voi olla niin, että tarkastaja tajuaa sisimmässään lievän ylinopeuden käytännössä vaarattomaksi. Poliisin rankaiseminen tällaisesta vähäpätöisestä asiasta tuntuu hänestä pahalta, mutta sen sijaan tavallisen ihmisen rankaiseminen ei tunnu pahalta.

Samassa lehdessä kerrotaan poliisin huumepoliisin tiloihin tekemästä kotietsinnästä otsikolla: Oikeus: Kotietsintä huumepoliisiin oli perusteeton. Tätä juttua en selosta tämän tarkemmin. Se vain osoittaa, millaista omavaltaista sekoilua poliisin toiminta on. Muutama päivä sitten kerrottiin, että poliisi on ajanut katsastamattomilla autoilla. Minäkin olen ajanut. Ero on siinä, että minä saan sakot jos jään kiinni, mutta poliisi tuskin saa.

Sunnuntain lehdessä on juttu “Kyberpoliisit tulevat Suomeen”. Siinäkin on mielenkiintoinen lipsahdus, joka kertoo, mistä poliisitoiminnassa pohjimmiltaan on kyse. Poliisitarkastaja Timo Laine kertoo pohditun vaihtoehtoja, että poliiseja koulutetaan entistä pidemmälle tietokoneasioissa tai poliiseiksi koulutetaan henkilöitä, joilla on tietokonetaitoja. Lehdessä kirjoitetaan näin.

Laine näkee myös riskejä siinä, että poliisiammattikorkeakouluun otettaisiin “nörttejä” koulutettaviksi kyberpoliiseiksi. “Olisiko niin, että he toteavat, että se onkin aika kuivaa hommaa ja tuolla ulkona on paljon jännempää? Ehkä he haluavatkin ajaa keikkaa?”

Miksi ei pohdita, mikseivät ketkä tahansa toimistotyöntekijät haluaisi ajaa keikkaa, kun sisätyö tietokoneen ääressä on tylsää? Tätä on turha pohtia, koska tavalliseen työhön mennään eri syistä. Poliisiksi mennään siksi, että saadaan nauttia vallasta ja erioikeuksista. Poliisiksi mennään siksi, että saataisiin tehdä jotain, mitä muut eivät saa tehdä. Poliisiksi mennään, koska halutaan nöyryyttää ja kiusata tavallisia ihmisiä - koska sitähän “keikan ajaminen” on. Poliisiksi pyrkivä on vallanhimoinen. Hän saa nautintoa primitiivisestä apinamaisesta tärkeilemisestä ja vallassa paistattelemisesta. Hän nauttii saadessaan herättää pelkoa muissa. Hän nauttii saadessaan kekkuloida kuin gorilla bodatut hartiat levällään ja väkivaltavälineet vyöllä roikkuen. On luonnollista, että hänen oletetaan pitkästyvän tietokoneen ääressä, jossa ei ole uhreja, joille valtansa ja mahtavuutensa voisi käytännössä osoittaa. Tavalliselle ihmiselle ei tule mieleen, että nörttipoliisi voisi kyllästyä ja haluta keikkaa ajamaan. Mutta poliisitarkastajalle, joka on itsekin poliisi, ja joka tuntee poliisin luonteen, tällainen ajatus tulee automaattisesti mieleen. Hän ei huomaa, minkä paljastavan lipsautuksen hän haastattelussa antaa.

Ällöttää kirjoittaa tällaisia asioita päiväkirjaan, mutta ne on nyt kirjoitettu. Käytän tekstiä ehkä jossakin foorumijutussa.