Historian siipien havinaa

Kun Rooman kaupunki paloi vuonna 64, keisari Nero sai siitä hyvän tekosyyn antaa määräyksiä, joiden nojalla kristittyjä voitiin vainota. Kristittyjen vihjailtiin olevan syyllisiä paloon ja moneen muuhunkin laittomuuteen. He ärsyttivät vallanpitäjiä, koska he eivät tunnustaneet keisaria ylimmäksi jumalakseen. Vainot johtivat vähitellen kristittyjen järjestelmälliseen vangitsemiseen ja tappamiseen.

Kun Berliinin valtiopäivätalo paloi 27. päivänä helmikuuta 1933, kansallissosialistit saivat siitä hyvän tekosyyn vaatia järjestysvallan kiristämistä kumouksellisten ainesten kukistamiseksi. Jo seuraavana päivänä presidentti Hindenburg allekirjoitti poikkeustila-asetuksen, joilla rajoitettiin kansalaisvapauksia. Vaajaa kuukausi myöhemmin, 23. maaliskuuta, valtiopäivät hyväksyivät valtalain, joka antoi Hitlerille poikkeusvaltuudet ohittaa valtiopäivät lainsäädäntötyössä. Tällä tavalla alkoi kehitys kohti diktatuuria, johon kuului poliittisten vastustajien vangitseminen, poliittisen ajatusmaailman yhtenäistäminen, juutalaisvainot ja lopulta hyökkäys Puolaan.

Kun Word Trade Centerin tornit paloivat syyskuussa 2001, Yhdysvaltain uuskonservatiivit saivat tapahtumasta hyvän tekosyyn kiihdyttää painostusta vääräoppisia ulkovaltoja sekä oman maan marginaaliryhmiä vastaan. Terrori-iskujen synnyttämää kiihtymystä hyväksi käyttäen uuskonservatiivit saivat ajatuksi läpi ns. USA Patriot Act -nimisen lakipaketin, jolla hallituksen valtaoikeuksia lisättiin ja kansalaisten oikeuksia vähennettiin terrorisminvastaisen sodan nimissä. USA hyökkäsi presidentti Bushin johdolla ensiksi Afganistaniiin ja myöhemmin Irakiin.

Kun Makasiinit paloivat Helsingissä, väkivaltaista kuria ja autoritääristä hallintoa ihailevat ainekset saivat hyvän tekosyyn kiihdyttää propagandaansa suomalaisen poliisivaltion vahvistamiseksi. Sanomalehti Pohjalainen toteaa, että makasiinien mahdollinen tuhopoltto kertoo "Suomen elävän aivan uudenlaista todellisuutta", jossa "yhteiskuntaan on pesiytynyt elementtejä, jotka eivät kaihda radikaaleja otteita ja yhteisen omaisuuden tuhoamista tarkoitusperiensä saavuttamiseksi". Lehti vaati keskuselun aloittamista poliisin rerussien lisäämisestä eli lisärahasta poliisille. Lehden mielestä kaduille pitäisi saada huomattavasti enemmän konstaapeleita. Pohjalainen ehdottaa myös keskustelemista poliisin toimivaltuuksista. Lehti vaati poliisille oikeutta koviin otteisiin. Pohjalaisen mielestä poliisin määrärahojen, henkilöstön ja toimivaltuuksien lisääminen on ennakkoviesti mellakoijille, jotka tietävät, että poliisilla on kyky ja valtuudet vastata väkivaltaan samalla mitalla.

Vaikka myöhemmin osoittautuisi, että kristityt eivät polttaneet Roomaa tai että valtiopäivätalon sytyttäminen ei ollut kommunistien organisoitu teko, tai että omien kansalaisten oikeuksien vähentäminen ja sota Irakissa eivät estä terrorismia tai että makasiini paloi poikien tulitikkuleikeistä, fasistisen komennon kannattajat ovat jo saaneet iskostettua propagandan siemenen pelkäävien kansalaisten mieleen. Ehkä tällä kertaa ei ollut kyseessä terrorismi, mutta mistä tietää, vaikka seuraavalla kerralla olisi. Poikkeuslakeja on siis jatkettava ja poliisin valtuuksia lisättävä - kaiken varalta.

Mikään ei ole niin otollinen "elementti" - Pohjalaisen ilmaisua mukaillen - kovaa järjestys- ja poliisivaltaa haluavien kannalta kuin pelkäävä ja epätietoinen kansalainen. Tällaisille ihmisille saadaan myytyä lähes mitä tahansa. Pelon ilmapiirissä eivät menesty pehmeät puheet, joissa ehdotetaan tapahtumien syiden selvittämistä ja sitä kautta asioihin puuttumista. Pelon ilmapiirissä on muotia vaatia "rautaa rajalle", vaikka se todennäköisesti vain nostaa ongelmat uudelle kovemmalle tasolle. Pelon ilmapiirissä lietsotaan mielikuvia radikaaleista, häikäilemättömistä ja vaarallisista vastustajista, joihin tehoaa vain raaka poliisiväkivalta.

Koska ihmiset selviävät nopeasti alkujärkytyksestä, jonka tulipalot, mellakat ja terroriteot aiheuttavat, fasistisen komennon ystävillä on kiire tehdä ehdotuksiaan jokaisen tällaisen tapahtuman jälkeen. Myyrmäen pommi-iskun jälkeenkin tietyt poliitikot antoivat aggressiivisia lausuntoja, joissa vaadittiin lisää kontrollia ja lisää poliisivaltuuksia. Vaikka myöhemmin osoittautui, että pommin takana oli ainoastaan yksi nuori mies, ja itse räjähdyskin oli ehkä vahinko, pelottelupuheet olivat kuitenkin jo ehtineet tehota.

Sanomalehti Pohjalaisen tyyppiset, fasismin arvomaailmaa ihailevat lehdet, tekevät mielestäni kirjoituksillaan paljon enemmän pahaa kuin joku humalassa kiven heittänyt vappuyön juhlija.