Tapahtumien hyväksikäyttö

Jokelan ampumistapauksen jälkimainingeissa käydyn aseidenrajoituskeskustelun ja nettivalvontakeskustelun - ja mitä kaikkea keskustelua on käytykin - jälkeen on hyvä palata hieman ajassa taakse päin ja muistella, mitä aikaisemmin on tapahtunut (seuraava teksti on kirjoitettu pääosin syksyllä 2002).

Kun Myyrmäen ostoskeskuksessa räjähti pommi syksyllä 2002, räjähdyksen jälkikaiuissa oli jotain tuttua. Jostakin syystä mieleeni nousi tuolloin ensimmäiseksi Berliinin valtiopäivätalon tuhopoltto vuonna 1933. Kansallissosialistit olivat juuri päässeet hallitukseen ja tulipalo "oikeutti" heidät kiihdyttämään toisinajattelijoiden vainoa. Poliisin näkyvyyttä ja toimivaltaa lisättiin. Seurasi sarja pidätyksiä, kotietsintöjä ja vangitsemisia. Sananvapautta rajoitettiin. Kilpailevien puolueiden johtoa pidätettiin. Palon sytyttäjäksi osoitettu mies teloitettiin.

Kuten Kansallissosialistit aikoinaan Suomen väkivaltaviranomaiset yrittivät uuttaa Myyrmäen pommista kaiken mahdollisen hyödyn.

Poliisin on täytynyt jo ensimmäisistä jäljistä, mm. haulien repimistä uhreista, päätellä, että kyseessä oli pommi. Kuitenkin tämä tieto salattiin pitkään mukamas "tutkinnallisista syistä". Sen jälkeen tietoa ripoteltiin pieninä annoksina. Tiedotuspolitiikallaan poliisi ylläpiti salaperäisyyden mielikuvaa ja tällainen ruokkii kansalaisissa pelkoa. Salailulla taattiin toisaalta se, että tiedotusvälineiden mielenkiinto asiaan säilyi ja poliisi pääsi nostamaan profiiliaan. Poliisin propagandakampanjasta haluttiin tehdä mahdollisimman pitkä. Tiedotuksesta vastannut poliisipäällikkö nousikin pian kestojulkkikseksi, jonka nimeä toistettiin eri tiedotusvälineissä kymmeniä kertoja päivittäin. Hän esiintyi lukuisissa radio-, TV- ja lehtihaastatteluissa ja varmaan lähiaikoina jo naistenlehdissäkin. Kansa sai uuden "sankarin".

Poikkeustilaa muistuttavassa ilmapiirissä kukaan ei kyseenalaistanut poliisin toimia, ja poliisilla oli kansan täysi tuki, kun se aloitti kotietsintöjen ja pidätysten sarjan (radiohaastattelussa poliisin julkkistiedottaja kieltäytyi kommentoimasta sitä, onko kotietsintöjä tehty muuhunkin kuin pääepäillyn vanhempien kotiin, mikä viittasi useampaan kotietsintään - tai tarkoitukselliseen pelon kylvämiseen, mikäli etsintöjä oli tehty vain yksi).

Hyvin pian alkoivat myös puheet sananvapauden kaventamisesta. Ensimmäinen julkaistu kirjoitus Myyrmäen pommista Helsingin Sanomien yleisönosastossa (tiistaina 14.10.2002) sisälsi seuraavaa:

"Niin kauan kuin säästämisen nimissä ja poliisivaltion pelossa pidetään huolta, ettei poliisilla ole lainsäädännöllistä lupaa, henkilöresursseja eikä keinoja seurata yleistä turvallisuutta vakavasti uhkaavaa sähköistä tietoliikennettä, on asiatonta voivotella, ettei poliisi pysty estämään vakavia, terrorisminomaisia rikoksia. Samalla tietoisesti luodaan pedofiileille, huumekauppiaille ja pomminrakentajille internetistä varsinainen digitaalionnela."

Samoihin aikoihin kun edellä mainittu kirjoitus ilmestyi, poliisi "otti kiinni" joukon täysin syyttömiä ihmisiä, jotka olivat sattuneet keskustelemaan väärään aikaan, väärästä aiheesta väärällä internetin keskustelufoorumilla. Tiedotusvälineissä ei ole kerrottu, tehtiinkö myös heidän koteihinsa ja tietokoneisiinsa etsintä. Kolme "kiinni otettua" päästettiin lopulta vapaaksi ja pidätetyksi jäi ainoastaan foorumin perustaja, 17-vuotias poika, joka mitä ilmeisemmin (ainakin lehdissä julkaistuista foorumin teksteistä päätellen) on täysin syytön tapahtumiin. Kuitenkin poliisi esitti julkisuudessa hänen kohdallaan mm. sanat "avunanto kuuteen murhaan", jolla luotiin tahallinen väärä kuva mahdollisesta salaliitosta ja haettiin oikeutus poliisin toimintaan, joka oli jo tuossa vaiheessa mennyt liiallisuuksiin. Poliisin perustelut pidätykselle kertovat omaa kieltään asian laadusta:

"Jutun luonteen ja ainutkertaisuuden takia nyt varmistetaan nämä mahdollisuudet ja mentiin näinkin järeään pakkokeinoon kuin pidättämiseen" (HS 16.10.2002).

Syytön 17-vuotias lukiolainen tuskin olisi paennut tai sotkenut todisteita, joita ei edes ollut. Pidätyksen todellinen syy olikin pelon ja kauhun levittäminen internetin käyttäjien keskuuteen.

Muutamat suomalaiset viranomaiset tuomitsivat pommi-iskun yllättävän samankaltaisella kauhu- ja viharetoriikalla, jota amerikkalaiset käyttivät vuosi aikaisemmin New Yorkin terroriteon jälkeen. Amerikkalaisten hellimää Suuren Koston ajatusta he eivät sentään ole voineet ottaa mukaan puheisiinsa, sillä jo alusta alkaen on ollut selvää, että tapauksessa ei ollut ketään, jolle se olisi voitu kostaa. Ennen pommin räjäyttäjän paljastamista antamassaan julkilausumassa lausunnon antanut poliisiviranomainen käytti lähes samoja sanoja kuin Yhdysvaltain presidentti syyskuussa 2001. Sen jälkeen kun räjäyttäjän henkilöllisyys paljastettiin, poliisin kielenkäyttö muuttui maltillisemmaksi.

Juttua tutkineet poliisit eivät olleet ainoita, jotka pommi aktivoi. Pommin johdosta puheita pitivät niin sisäministeri kuin puolustusministerikin.

Sisäministerin puhe eduskunnassa sisälsi mielenkiintoisia ja kuitenkin ennalta arvattavia elementtejä. Sen sijaan, että sisäministeri olisi käyttänyt räjähdyksestä tai räjäytyksestä nimitystä "teko", hän käytti järjestelmällisesti ja moneen kertaan sanaa RIKOS. Tätä sanaa käyttämällä hän aivopesi ihmisiä yhdistämään mielessään käsitteet paha ja rikos, rikos ja paha. Toisin sanoen pieninkin väkivalloin ylläpidettävän pakkomääräyksen - jota sen säätäjä kutsuu rikokseksi -noudattamatta jättäminen on pahaa. Jos ei aivan yhtä pahaa kuin Myyrmäen pommi, niin pahaa kuitenkin. Viesti kansalle oli selvä. Jos rikot lakia edes vähänkin, olet henkistä sukua Myyrmäen häikäilemättömälle tappajalle, joka silpoi pommillaan viattomia naisia, lapsia ja miehiä. Sisäministerin mukaan "19-vuotias opiskelija räjäytti valmistamansa pommin keskellä väkijoukkoa", ja "kyseessä oli harkittu ja viattomiin kohdistunut julma, massiivinen teko".

Tämän puheen sisältöä analysoitaessa kannattaa muistaa, että puhetta pidettäessä poliisi ei ollut esittänyt julkisuuteen todisteita siitä, että pommi räjäytettiin tahallaan ostoskeskuksessa ja että kyseessä olisi ollut suunniteltu murha ja itsemurha.

Tuollaisia todisteita ei ole esitetty vielä tähän päivään mennessäkään!

Puolustusministeri Enestam hyödynsi pommia hieman yleisemmällä tasolla puhuessaan 14.10.2002 maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS:n) järjestöseminaarissa Säätytalolla. Hänen mukaansa:

"Tapaus osoitti suomalaisten haavoittuvuuden tällaisten mielettömien iskujen edessä. Vaikka tällaisia summittaisia väkivallantekoja on vaikea ennakolta estää, tulee sekä sisäistä että ulkoista turvallisuuttamme vahvistaa entisestään."

Poliisin ja muiden viranomaisten kannalta on hankalaa se, että pommin valmistaja kuoli itse räjähdyksessä ja se, että hän toimi todennäköisesti yksin. Koston elementti jäi hyödyntämättä. Myöskään salaliiton paljastamisen varjolla poliisi ei päässyt tekemään kovin suuria operaatioita. Se joutui tyytymään muutamaan käytännössä aiheettomaan pidättämiseen. Internetissä vallitsevaa sananvapauttakaan ei saada kovin pitkäksi aikaa tukahdutettua, vaikka sisäministeriöön asetettiinkin uusi työryhmä näitä asioita selvittämään. Kirjoittelijat olivat hetken aikaa varovaisempia kuin ennen, mutta vähitellen pidätykset unohtuivat ja foorumit jatkoivat toimintaansa. Myyrmäen pommi nosti kuitenkin poliisin ja valtiovallan arvostusta. Koska viranomaisenkin on sopimatonta kehua itseään, eri viranomiset ovat kiitelleet toinen tosiaan ja ylistäneet heitä loistavasti menneestä operaatiosta ja maineikkaasta työstä suuren katastrofin hetkellä. Ja kansa on uskonut.

Kansalaiset kartuttivat tukirahastoa Myyrmäen pommin uhrien auttamiseksi. Mielestäni tällainen tukirahasto olisi pitänyt perustaa myös Myyrmäen tapauksesta kärsineille poliisin uhreille. Avunannosta kuuteen murhaan julkisuudessa epäilty syytön 17-vuotias nettifoorumin ylläpitäjä olisi varmaan tarvinnut henkistä tukea siinä missä muutkin Myyrmäen uhrit. Pidätyssellin kauhut säilyvät mielessä pitkään ja voivat aiheuttaa psyykkisiä ongelmia vielä vuosienkin päästä.

Vastaava "show" kuin edellä mainittu alkoi myös toukokuussa 2006 tapahtuneen Makasiinien vappumellakan ja Makasiinien palon yhteydessä. Tuolloinkin poliittiset ääriainekset (mm. eräiden sanomalehtien päätoimittajat!) vaativat kilvan lisää rahaa ja valtaa poliisille kapinallisten ainesten kukistamiseksi. Kirjoittelu hiljeni vähitellen, kun kävi ilmi, että tulipalo ei ollutkaan terroristien teko vaan se oli ehkä syttynyt vahingossa.