Moraali ja laki

Jos jollekin laissa oleva kielto on ainoa este sille, ettei hän hakkaa tai tapa muita, hänellä on syytä vakavaan itsetutkiskeluun.

Tavallisella tervejärkisellä ihmisellä on olemassa muitakin syitä kuin laki sille, miksi hän ei varasta muiden omaisuutta ja miksi hän ei pahoinpitele tai tapa muita. Esimerkiksi sosiaalinen hyväksyntä yhteisön sisällä on voimakkaampi tekijä kuin laki määrittelemään sen mitä ihmiset tekevät ja mitä he eivät tee. Vaikka laki ei kieltäisikään jotain asiaa, ihmiset eivät tee sitä, jos se on yhteisön arvoja vastaan. Toisaalta, jos yhteisö hyväksyy lain rikkomisen jossakin tilanteessa, lakia rikotaan, eikä se jää vaivaamaan omaatuntoa. Joissakin tapauksissa laki ja yhteisön arvot ovat samat, ja tällöin lakia ei rikota. Tässä tilanteessa näyttää siltä, että lain noudattaminen perustuu lainkuuliaisuuteen, vaikka se todellisuudessa perustuu yhteisön arvoihin, jotka sattuvat kyseisen lain kohdalla olemaan samat.

Vaikka kaikki kirjoitetut lait kumottaisiin, kirjoittamaton sosiaalinen järjestelmä jäisi jäljelle. Eivät ihmiset alkaisi laajassa mitassa ryöstellä ja pahoinpidellä muita. Jos joku tällaiseen syyllistyisi, se herättäisi yhteisössä suuttumusta, ja ennen pitkää kerättäisiin kokoon "korttelijengi", joka panisi ryöstelijät kuriin tarvittaessa kovinkin ottein. Jos taas ryöstelijöiden joukko organisoituisi mafia-tyyppiseksi järjestöksi, joka alkaisi pakkotoimenpiteitä käyttäen kerätä varallisuutta asukkailta, tällöin voisi alussa syntyä levottomuuksia, kun jotkut ihmiset tai ryhmät vastustaisivat toimintaa. Tilanne ratkeaisi ennen pitkää johonkin suuntaan, ja lopputuloksena olisi alueen jakaminen eri ryhmien etupiireihin tai yhden ryhmän saavuttama ylivalta. Tällöin olisi käytännössä syntynyt pieni valtio.

Valtio voi myös syntyä ensiksi mainitusta "korttelijengistä", jolle kansalaiset antavat valtaa, jotta se puolustaisi heitä. Tilanne on kansalaisten kannalta myönteinen niin kauan kun "korttelijengi" pitäytyy alkuperäisessä tehtävässään eli torjuu varkauksia ja väkivaltaa ja muuta pahaa, jota ihmiset tekevät toinen toisilleen. Jossakin vaiheessa käy kuitenkin väistämättä niin,. että "korttelijengissä" tapahtuu sisäistä vallan keskittymistä ja siitä itsestään tulee rikollisjärjestö joka alkaa nöyryyttää ja alistaa tavallisia kansalaisia.

Nykyiset valtiot ovat edellä mainittuja rikollisjärjestöjä. Ne ovat jo kauan sitten ylittäneet alkuperäisen tehtävänsä, joka on kansalaisten suojeleminen. Nykyisin ne keskittyvät kansalaisten alistamiseen. Lainsäädännön kehityksessä tämä näkyy siten, että ennen lakien tehtävä oli määrätä rajat sille, mitä asioita ihmiset saavat tehdä toisilleen. Kansalaisia suojeltiin toisilta kansalaisilta. Ei saanut varastaa toisten omaisuutta, ei saanut käyttää väkivaltaa muita kohtaan, ei saanut omalla toiminnallaan tuottaa oleellista haittaa muille ja niin edelleen. Nykyisin säädettävät lait keskittyvät yhä enemmän sen määrittelemiseen, mitä ihmiset saavat tehdä itselleen. Lainsäätäjä on muuttunut suojelijasta holhoojaksi ja kumonnut ihmisten ikiaikaisen vapauden ja itsemääräämisoikeuden. Monet nykyisistä laeista loukkaavat ihmisoikeuksia, vaikka asiaa ei myönnetäkään.

Kun julkisen vallan roolin muuttuminen pidetään mielessä, lakien rikkominen ei oikeastaan ole liukas pinta, jota ilmaisua joskus näkee käytettävän. Yhden lain rikkominen ei automaattisesti johda toisen lain rikkomiseen ja se kolmannen lain rikkomiseen jne. Ihmisten luontainen oikeustaju ei nimittäin ole vielä muuttunut, vaikka lainsäädännön periaatteet ovatkin muuttuneet.

Jos joku nähdään murtautumassa kauppaan, tekoa pidetään tuomittavana asiana, ja joku soittaa yleensä poliisille. Yhteisön jäsenet hyväksyvät poliisille soittamisen tällaisessa tilanteessa, koska poliisin puuttuminen murtoon katkaisee rikoksen, ja rikoksen uhri eli kauppias säästyy ikäviltä seurauksilta. Murtoa pidetään tuomittavana tekona, koska se on muihin kohdistuva rikos, ja jos tekoon ei puututa, kuka tahansa voi olla seuraava rikoksen uhri. Jos ulkopuoliset eivät puuttuisi murtoon vaan antaisivat sen tapahtua, sitä pidettäisiin vastenmielisenä välinpitämättömyytenä. Yhteisön kirjoittamaton normi siis määrää, että tämän tyyppiset rikokset otetaan vakavasti ja ryhdytään toimenpiteisiin.

Jos joku nähdään ajamassa yksin veneellään ilman lain vaatimaa tuoretta leimaa jauhesammuttimessaan, tämän tyyppistä rikollista tekoa pidetään yhdentekevänä eikä siitä ilmoiteta poliisille. Jos joku kuitenkin soittaa poliisille ja käräyttää jonkun yhteisönsä jäsenen tämän tyyppisestä "jauhesammutinrikoksesta", soittajaa pidetään halveksittavana ilmiantajana, ja häntä aletaan vältellä. Mistä nimittäin tietää kenet hän seuraavaksi käräyttää ja mistä syystä.
Jälkimmäisessä tapauksessa itse rikosta siis pidetään vähemmän pahana asiana kuin rikoksesta ilmoittamista viranomaisille, mikä osoittaa sen, että tuon tyyppistä rikosta, joka ei ole toisen ihmisen toiselle ihmiselle tekemä teko, ja josta lisäksi ei ole haittaa kenellekään, ei pidetä "oikeana" rikoksena. Käveleminen päin punaista, jos sen tekee aiheuttamatta vaaraa kenellekään, kuuluu tähän sarjaan "hyväksyttävät" rikokset.

Viranomaiset eivät tietenkään tunnusta jaottelua hyväksyttäviin ja hyväksymättömiin rikoksiin. Niinpä he pyrkivät propagandan avulla pyyhkimään ihmisten mielistä pois alkuperäisen luontaisen "puhtaan" oikeustajun, jonka tilalle he haluavat istuttaa keinotekoisen, ehdottomaan tottelemiseen perustuvan oikeustajun. Viranomaisten - ei onneksi sentään kaikkien - ihanne on robottimainen kansalainen, joka ei kysele vaan tottelee. Seisoo, kun valo on punainen, kävelee kun valo on vihreä. Panee päänsä pölkylle, kun tulee aika.

Kysymykseen "mitä ajan takaa" vastaan, että lakeja voi mielestäni rikkoa vapaasti ilman omantunnon ongelmia niin kauan kun ei rikkomuksellaan aiheuta kenellekään muulle haittaa tai vaaraa tai vahinkoa. Toisaalta haitan ja vaaran ja vahingon aiheuttamista muille on hyvä välttää, vaikka laki sen sallisikin.

Ehdottomaan lainkuuliaisuuteen aivopesty ihminen elää kansalaisen roolissa tahdottomana orjana älyttömiä pakkomääräyksiä totellen ja välillä rangaistuksista kärsien. Viranomaisen roolissa toimiessaan hän puolestaan voi olla tunteeton hirviö, joka lakikirjasta saamaansa lupaan perustuen tekee toisille ihmisille pahaa, vaikka ihmiset eivät sitä olisi ansainneet, jos asia heidän omien tekojensa pahuudella ratkaistaisiin.

Eli ihminen, joka vaarattomasti kävelee päin punaista, on moraalisessa* mielessä pienempi rikollinen kuin poliisi, joka hänelle kirjoittaa sakon.

*(Silloin kun mittarina käytetään alkuperäistä turmeltumatonta moraalia, jonka mukaan ei tule tehdä toisille pahaa, ellei kyse ole puolustautumisesta tilanteessa, jossa muut ovat itse ensiksi tehneet minulle tai lähimmäisilleni pahaa.)