Huomioitavaa !

Valta ja Vapaus -kirjasta poimittu teksti esitetään tässä blogissa pelkästään historiallisena dokumenttina eikä tämän hetken poliittisena julistuksena.

Tekstissä esiintyy monesti sana "kansanvalta", jota ei kuulu nykyiseen poliittiseen sanavarastooni. Kansanvalta ei nimittäin ole paras mahdollinen sana kuvaamaan tasa-arvoa. Sanasta tulee mieleen epämääräinen yhtä mieltä oleva ihmisryhmä, kansa, enemmistö, tai mikä hyvänsä, joka käyttää valtaa eli pakkoa niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole samaa mieltä kuin "kansa". Tällainen ajattelu on tasa-arvon vastaista.

Kansanvalta on siis huono ja ruma sana.

Vaikka "Valta ja Vapaus" -kirjassa todetaan, että parasta päätöksentekoa on se, kun ihmiset saavat itse päättää omista asioistaan, siinä kuitenkin keskitytään yhteisiin päätöksiin ehkä liikaakin. Suunnitelmia kansanedustajien vaalitavasta ja vaihtuvuudesta ja määristä ei ole kehitelty aivan loppuun asti, joten lukija löytää niistä todennäköisesti heikkouksia. Näihin teknisluontoisiin asioihin ei kannata kiinnittää kovin paljon huomiota, koska käytännön puutteet ja epämääräisyydet voidaan korjata. Varsinaista perusajatusta jatkuvasta luottamuksen mittaamisesta ja kansalaisilta saaduilla äänillä toimimisesta ei ole osoitettu huonoksi.

Tekstissä on muitakin asioita kuin edellä mainitut, joissa ajattelu on mennyt eteenpäin. Esimerkiksi sellainen peruskäsityksen kuin vallan määrittelen nykyisin tarkemmin ja eri tavalla. Nykyisen käsitykseni mukaan kansanedustajat ja eräät poliitikot ovat vallan määrittelijöitä - mutta eivät sen suoria käyttäjiä. Heidän valtansa ei ole ensimmäisen asteen virallista valtaa eli yhteisön hyväksymää väkivaltaa vaan lievempää vaikutusvaltaa. Kansanedustajat eivät voi itse suoraan väkivaltaisesti pakottaa "alamaisiaan" eli tavallisia kansalaisia, mutta he voivat määritellä säännöt, joiden perusteella poliisi voi toteuttaa tämän pakottamisen.

Ainoita todellisen poliittisen vallan eli väkivallan avulla ylläpidettäviin lakeihin perustuvan vallan haltijoita ovat poliisit. Hieman epäsuoremmin tämän tyyppistä valtaa käyttää hierarkiassa poliisin yläpuolella oleva korkea poliitikko, jolla on oikeus käskeä poliiseja sekä nimittää ja erottaa heitä.

Teksti on kirjoitettu syksyllä 1982 ja keväällä 1983. Se on skannattu konekirjoitusarkeista, joten siinä saattaa olla jäljellä joitakin kirjoitusvirheitä (esimerkiksi ylimääräisiä tavuviivoja väärissä paikoissa jne.).