politiikasta ja vähän muustakin

Tässä poimintoja päiväkirjasta tammikuulta 1996


6.1.

Katselin mäkihyppyä ja illalla vielä vanhan 50-luvun Ufo-filmin "Päivä, jolloin maailma pysähtyi". Missään en käynyt. Ainoa tekemiseni oli se, kun purin sähkölämmitintä. Lämmittimen hain venevajasta. Se tuhoutui toissa talvena jäätyään veden alle.

Voi törky!

Nimittäin se, että elämäni menee hukkaan tällaisissa pikkuasioissa näpräämisessä ja niistä kirjoittaessani. Eihän tässä ole mitään järkeä. Eihän tässä hommassa ole mitään mieltä. Minunhan piti muuttaa päiväkirjaani erilaiseksi. Minunhan piti jättää näiden tyhjänpäiväisyyksien selostaminen pois ja keskittyä oleellisempiin asioihin. Suuriin asioihin. Maailmanluokan asioihin. Ja tässä minä vain kerron sähkölämmittimen purkamisesta. Mutta kun nämä jutut ovat ainoa mitä teen, ainoa mitä ajattelen.

No ei onneksi sentään ainoa, mitä ajattelen. Katselin nimittäin tänään televisiosta dokumenttia hyeenoista. Dokumentissa selostettiin hyeenaklaanin valtarakenteita. Klaanissa on johtaja, ja johtajan lapsetkin ovat etuoikeutettuja muihin lapsiin verrattuna.

Eli mitä tästä pitäisi päätellä? Mitä eläinten laumaelämästä yleensäkin pitäisi päätellä? Vai pitäisikö mitään? Kaikki eläimet eivät elä laumoissa eikä kaikilla eläimillä ole johtajia. Mutta kuitenkin joillakin on. Onko olemassa jokin luonnonlaki, joka määrää ihmisen elämään johdettuina laumoina? Jos on, niin sitten kaikki puheet tasa-arvosta voidaan unohtaa.

Ja jos ihminen on tarkoitettu elämään johdettuna laumana, niin miksi yleensäkään on kehitetty mitään demokratioita? Eikö diktatuuri silloin ole luontevin järjestelmä? Tai hei... demokratiahan onkin vain eräs diktaattoreiden valintatavoista. Vaaleilla valitsemme itsellemme diktaattoreita eri tarjokkaista. Eihän tässä järjestelmässä mitään tasa-arvoa ole tarkoitettukaan olevan. Mutta miksi sitten kuitenkin höpötetään tasa-arvosta?

Ongelmia, ongelmia. Voi törky, kun joku kertoisi mikä on nykyisen länsimaisen demokraattisen yhteiskuntajärjestelmän perusidea. Mistään en ole toistaiseksi löytänyt vastausta kysymykseen MIKSI. Haluaisin keskustella näistä asioista jonkun sellaisen kanssa, joka niitä on miettinyt. Tai ylipäätänsä jonkun kanssa. Nauttisin poliittisesta väittelystä. Tai mistä minä tiedän nauttisinko, koska en ole sellaisiin milloinkaan osallistunut.

Yleensäkin mielenkiintoiset keskustelut ja väittelyt kohdallani loppuivat silloin kun eräs Holmin Eero muutti Ruotsiin luokaltani. Se tapahtui ehkä joskus syksyllä 1970. Se tyyppi osasi väitellä. Se käänsi väärässä olemisenkin voitokseen: "Volkkariko ahdas? Mitä vielä, kerrankin meitä oli ahtautunut kymmenen henkeä siihen ja vieläkin olisi lisää mahtunut. Ja kylmäkö? Ei ainakaan kenelläkään meistä ollut, vaikka ulkona oli 30 astetta pakkasta."


7.1.

Jyväskylän reissuni jälkeen Seija käväisi vielä määräyttämässä antibioottikuurin flunssansa ilmiöihin. Milloinkahan tuo Suomea kaatava virus mahtaa minuun iskeä? Tartunnan lähteitä ainakin on ollut.

Tämä ei liity flunssan pelkoon, mutta jos yllättäen kuolen, niin tulostakaa kaikki kirjoitelmani. Harmi vain, että poliittiset juttuni ovat täysin hajallaan eri kirjoituksina siellä täällä. Vain minä itse osaisin koostaa ne siten kuin ne pitää, epäoleellisuudet ja vääriksi osoittautuneet asiat karsien. Esimerkiksi se vihreä Jalmari Mäki -vihkoni ei enää ole aivan ajankohtainen. Teoria on kehittynyt vielä sen jälkeenkin.

Haluaisin tehdä itsestäni kuvin varustetun kirjan, jonka määräisin jälkisäädöksessäni jaettavaksi hautajaisvierailleni. On aika jännää, että vaikka en välitäkään maineestani, ja vaikka olen valmis tekemään tekoja, joilla maine taatusti menee, haluan ihmisten käsityksen minusta ja ajatuksistani olevan oikea. Haluan, että jälkimaailmalle jää oikea kuva minusta, sellainen kuva, jonka itse haluan jäävän. Jos se on hullun kuva niin OK. Mutta sen on oltava oikea. Niin aatteellisesti kuin muutenkin. Se on tärkeää.

Lukija - jos sellaisia on - varmaan ajattelee, että onpa tuossa itsekäs tyyppi. Minä, minä, minä, se hokee. Mitä MINUSTA ajatellaan, millaisen kuvan MINÄ jätän jälkipolville, jne. Okei, myönnetään, että olen tällä tavalla itsekäs, mutta etkö sinäkin hyvä lukija ole? Eikö kaikki olevainen olekin vain heijastusta sinun mielessäsi? Kun kuolet, niin maailmakin lakkaa olemasta, sillä maailma on vain sinun tietoisuudessasi. Kuolemasi on maailmanloppu.


11.1.

Kuuntelin Radio Cityä. Pirkko K. Koskisen haastattelua. Tyypillä oli jänniä mielipiteitä. Se mainitsi mm. noudattaneensa lakia pikkutarkasti nimenomaan asemansa vuoksi, koska olisi ollut niin kiusallista jäädä kiinni esim. viskin salakuljettamisesta. Sen sijaan nyt, kun se ei ole enää virassaan, sen ei periaatteessa tarvitse enää olla niin pikkutarkka. Suojatien se mm. voisi ajatella ylittävänsä punaista päin kävellen, jos autoja ei ole näkyvissä. Sen sijaan kettutyttöjen tempun se tuomitsi varsin yksiselitteisesti. Kyseessä oli tyypin mielestä rikollisuus eikä kansalaistottelemattomuus, jonka seikan se sinänsä tietyissä tapauksissa oli valmis hyväksymään. Ruben Stillerin kysymykseen, miten kettutyttöjen sitten olisi pitänyt toimia, Koskinen vastasi, että aloittamalla julkisuuskampanjan kirjeitse ja vaikka marssimalla Radio Cityn toimitukseen ja vaatimalla puheenvuoroa.

Päätin kirjoittaa tyypille, että hep hep hep... Eli että anteeksi vaan, mutta näytät korkeine virkoinesi vieraantuneen tosielämästä. Minä olen käynyt kirjeitse "julkisuuskampanjaa" viimeiset 15 vuotta, mutta oletko kuullut minusta ja ajatuksistani?

Mielestäni kettutyttöjen tempaus oli julkisuusarvoltaan suorastaan vuosisadan tapaus. Sinänsä mitättömällä tempulla tyypeistä tuli valtakunnanjulkkiksia. Vastaavan julkisuusarvon ostamiseen tarvittaisiin varmaan miljoonia markkoja rahaa, ja tuolloinkin rahat pitäisi käyttää taitavasti. Tyypit ovat olleet useita kertoja TV:n ja radion uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa, he ovat komeilleet Ilta-Sanomien otsikoissa ja heistä on muutenkin kirjoitettu lukuisia lehtijuttuja. Heidän sopivuuttaan vaaliehdokkaiksi pohdittiin mm. tämän päivän mediapelissä ja he olivat vieraina tämän illan Hyvissä pahoissa ja rumissa. Listaa voisi jatkaa. Ja kaiken tämän he saivat aikaan niin yksinkertaisella tempulla kuin avaamalla muutaman häkin oven. Edes presidentin murhalla ei pääsisi tällä tavoin julkisuuteen.

Kaiken lisäksi tyyppejä odottaa loistava poliittinen tulevaisuus. Illan Hyvissä pahoissa ja rumissa tyypit muuten osoittautuivat erittäin sujuviksi puhujiksi. Erityisesti Mia Salli puhui kuin synnynnäinen "poliittinen kone". Mielipiteet olivat varmoja ja perusteltuja. Haastattelija oli altavastaajana.

Niin, itse asiassa olen yrittänyt jo kauan saada selville tyyppien osoitteita, jotta voisin lähettää heille poliittista materiaaliani. Oletan, että aatemaailmoissamme on samanlaisuutta. Kettuoperaatiota en olisi kuitenkaan tehnyt, koska sen kohteena on taloudellisessa mielessä yksityisiä henkilöitä. Sen sijaan johonkin vastaavaan valtionvastaiseen rikokseen olisin voinut osallistua.

Ilta meni TV:tä katsellessa ja muuten vain norkoillessa. Rupesin varsin myöhään nukkumaan, sillä katselin jotain tyhjänpäiväistä jännäriä.

Tuosta tulikin mieleeni, että Rahoitustarkastuksen johtoon aiotaan nimittää SKOPin entinen pomo Kaarlo Jännäri. Jos sama linja pätisi kautta kentän, oikeusministeriksi pitäisi nimittää Volvo-Markkanen.


16.1.

Illalla katselin vielä TV:stä Salaiset kansiot ja jotain "Pimeyden ritarit" -sarjaa. Molemmat poliisisarjoja. Amerikkalaiset aivopesevät tehokkaasti kansalaisia erilaisten poliisisarjojen avulla. Epäilen, että koko nykyinen amerikkalainen kansanluonne, poliittinen ajattelu ja moraalikäsitykset ovat elokuvan ja television tuotetta. Väkivaltaa, väkivaltaa ja vielä kerran väkivaltaa. Ihmisarvo mitataan rahassa, ja rahan loputon himoaminen johtaa rikollisuuteen ja väkivaltaan, josta puolestaan seuraa sadan vuoden vankilatuomioita, sähkötuolien surinaa ja kaasukammioiden sihinää. Noissa asioissa näkyy uljas materialistinen maailmanvalta Yhdysvallat kaikessa paljaudessaan.

Masentava kuva.


18.1.

Venäläiset ovat viime päivinä jälleen listineet Tsetseenejä. Jeltsin on murhaaja. Maailman oleminen yhä tässä tilassa on masentavaa. Niin kauan kuin tasa-arvoa ei saavuteta, yhteiskuntien säilyminen perustuu tappamiseen. Suuri osa suurvaltojen johtajista on murhaajia. Amerikan presidentit listivät vankeja, Kiinan pomot ketä milloinkin, Venäjän pomot... ei tätä jaksa jauhaa.

Pitäisi kirjoittaa. Olisi niin monia asioita kirjoitettavana. Helsingissä ehdinkin kirjoittaa. Täällä en. Huoneenikin alkaa olla niin sotkuinen, että en osaa päättää mihin toimeen tarttuisin. Sotkuisuus on kyllä oma vikani. Koska se on oma vikani, niin puolustaudun vaistomaisesti toteamalla, että ei tämä nyt niin sotkuinen ole. Tämä on "hallitun" sotkuinen. Ei kauhean likainen vaan ainoastaan hieman epäjärjestyksessä.


21.1.

Nukuin kohtalaisen pitkään. Huomattava osa päivästä tahtoo mennä lehtien lukemiseen. Ja niissä on vähän väliä juttuja, joita mieleni tekisi kommentoida. Kommenttini, jos sellaisia lähetän, tosin päätyvät toimitusten roskiksiin. En ole sillä tasolla, enkä koskaan pääsekään sille tasolle, jolla voitaisiin osallistua ns. "julkiseen keskusteluun", jota toimittajat tuon tuostakin eri aiheista peräävät. Taidankin kirjoittaa toimitukseen kirjeen, jossa ehdotan julkisen keskustelun kutsumista sen oikealla nimellä eliittikeskusteluksi.

Osmo A. Wiio, jonka erästä yksitoista vuotta vanhaa lehtijuttua aivan sattumalta siteerasin valmisteilla olevassa "poliittisessa jutussani", kirjoitti viimeisimmässä Suomen Kuvalehdessä asiaa, joka sai minut kiihdyksiin. Tyyppi hyökkäsi suoraan poliittisen ajatteluni ydintä vastaan väittämällä, että vallan määrä ei ole vakio. Tyyppi käytti esimerkkinä väitteelleen Neuvostoliiton hajoamista eli samaa asiaa, jolla minä olen erinäisissä jutuissani perustellut sitä, että vallan määrä on vakio. Minun on pakko yrittää kommentoida tätä juttua, vaikkakin vastineeni päätyykin roskikseen.


27.1.

Olin jo alkuviikolla valvoskellut yöllä ja haaveillut, että se Suomen Kuvalehteen lähettämäni juttu julkaistaisiin. Se oli mielestäni aika hyvä. Haaveilin pitkin viikkoa, että nyt vihdoin lähes viidentoista vuoden turhan yrittämisen jälkeen lehdessä olisi valtateoriaani koskeva juttu. Leikittelin ajatuksella, että erilaiset professorit ym:t asiasta kiinnostuneet ottaisivat yhteyttä ja... en tarkoita, että todella olisin odottanut tätä, mutta kuten sanoin, leikittelin ajatuksella.

Olin siis hyvin innoissani ja tavallaan jännittynytkin saapuessani Saarijärvelle. En kuitenkaan hyökännyt suoraan Suomen Kuvalehden kimppuun vaan pitkitin jännitystä aivan tahallani juomalla pari kuppia teetä ja lueskelemalla Kauppalehteä. Vasta sitten aioin ryhtyä selaamaan Suomen Kuvalehteä. Itse asiassa olin jo eilen ajatellut käydä katsomassa lehteä Lahden kirjastossa.

Teetä juodessani huomasin, että Suomen Kuvalehti olikin äidillä. Se lojui lehden päällä täytellen jotain sanaristikkoa. Odotin ja odotin. Lopulta en kestänyt enää odottaa vaan vihjasin, että voisin haluta vilkaista sitä lehteä. "Mitä, sinulla on jo kiire sinne Jyväskylään, ei nyt ole aikaa mitään lehtiä lukea", minulle sanottiin. Ulkovaatteita pukiessani äiti kuitenkin heitti lehden sivupöydälle, josta nappasin sen ja aloin etsiä kirjepalstaa. Ja niinhän siinä kävi. Lehti sika ei julkaissut juttuani! Se antoi jonkun professori Wiion hyvin kevyin väittämin hyökätä 15 vuotta kehittelemääni teoriaa vastaan eikä antanut minun puolustaa sitä.


28.1.

Olen ennenkin todennut tämän, mutta toteanpahan sen jälleen. Nimittäin että jos saatavillani olisi marihuanaa, kokeilisin sitä. En kuitenkaan polttaisi sitä vaan käyttäisin sitä teehen sekoitettuna tai muulla vastaavalla konstilla, jos sellainen on mahdollista. Olen lukenut, että sillä on rauhoittava vaikutus. Korostan, että kokeilun tarkoituksena ei olisi säännöllisen huumeidenkäytön aloitus vaan ainoastaan sen selville ottaminen, auttaisiko kyseinen aine helpottavasti stressiin. Kaikkiin muihin huumeisiin, etenkin riippuvuutta tai psyykkisiä ongelmia aiheuttaviin, suhtaudun kielteisesti. Jopa alkoholin vähänkin runsaampaan käyttöön suhtaudun kielteisesti, sillä olen havainnut sen haitat suuremmiksi kuin hyödyt. Suoraan sanoen inhoan humalaisia ja juoppoja. Inhoan aivan mielettömästi. En ole tavannut ketään ihmistä, joka tekisi humalassa positiivisemman vaikutuksen kuin selvin päin. Itsekään en haluaisi huumaantua vaan rauhoittua.


31.1.

Ai niin. Se on nyt sitten tammikuukin ohitse. Ja rahat lopussa. Ja koko tyyppi lopussa. Hah. Mitähän, jos menisin psykologin juttusille ja valittaisin, että minulla on "linja-autopsykoosi". Siis pakonomainen halu päästä ajamaan linja-autolla. Se riivaa minua niin, että en saa öisin nukutuksi. Ja kuorma-autopsykoosi. Ja moottoripyöräpsykoosi. Ja saman tien kaikki muutkin mahdolliset psykoosit. No joo. Toivottavasti ei sentään. Kaikkiin näihin "psykooseihin" on muuten olemassa yksinkertainen ja sataprosenttisen tehokas lääke. Raha. Mutta kun minulla on vielä rahanpuutepsykoosikin. Se taitaakin muuten olla uusi nimi köyhyydelle. Muita nimiä voisivat olla raharajoitteinen tai rahavammainen. Hah, hah.