Mietteitä kaupungilla kävellessä

(Auto ei lähtenyt eräänä aamuna käyntiin, joten oli pakko jättää se "sakkopaikalle" kadun varteen siksi ajaksi, kun lähdin ostamaan akkulaturin.)


Ote päiväkirjasta 27.10.1997

Kaupungilta kävellessäni olin kehitellyt mielessäni ajatusta siitä, miten "varastaisin" sakon määrän takaisin kaupungilta. Tai tämä ei ollut mietiskelyjeni pääaihe. Pääaihe oli puolustuspuhe tilanteessa, jossa olisin syytettynä tapahtuneesta. Ajattelin lähinnä puhetta oikeudessa.

En siis yritä tarkkaan muistella, mitä tuolloin ajattelin. Riittäköön lyhyt kuvaus joistakin "puheeni" kohdista.

Ennen puolustuspuhettani kysyisin, missä kulkevat sen rajat, eli saanko selostaa puheessani kriittisiä käsityksiäni nykyisestä lainsäädännöstä. Jos tätä ei sallittaisi... no en edes pohtinut, mitä silloin voisin sanoa. Lähdin siitä, että saisin puhua jokseenkin vapaasti.

Osa puheestani voisi kuulua esimerkiksi näin:

"...en kunnioita nykyisiä lakeja, sillä ne ovat pelkkiä alati muuttuvia poliittisin perustein säädettyjä mielivaltaisia pakkoja, joiden avulla pieni hallitseva vähemmistö alistaa ja riistää enemmistöä. Näin säädettyjen mustien, veristen ja likaisten lakien avulla on maailmassa tehty rajattomasti pahaa vuosisatojen aikana. On käyty sotia, on toteutettu kansanmurhia, on vainottu toisinajattelijoita, on varastettu omaisuuksia, on tapettu ihmisiä. Tällaisia lakeja, joiden mukaan oli sankariteko kärventää elävältä Hiroshiman lapsia mutta rikollista toimintaa avustaa vainottuja kurdipakolaisia, en kunnioita. Sen sijaan elämääni ohjaavat oikeudenmukaisuuteen ja ihmisten väliseen tasa-arvoon perustuvat ikuiset ja kirjoittamattomat lait, joita rikkomatta ei voi alistaa, tappaa tai vahingoittaa ketään, ja joita rikkomatta ei voi varastaa keneltäkään.

Vaikka te nykyisiä lakeja edustavat ja niiden toteuttamista valvovat ehkä kutsuttekin tekojani rikoksiksi, maailmankaikkeuden ikuisten lakien mukaan ne eivät sitä ole. Vaikka siis myönnänkin teot, kiistän syyllistyneeni mihinkään rikokseen!

Jos minut tuomitaan teoistani vankilaan, voin lueskella mitä sen seiniin ovat teidän aikaisemmat vankinne vuosisatojen aikana kirjoittaneet. Sellaiset väkivaltarikolliset kuten - Aristoteles, Jeesus Nasaretilainen, Paavali, Gandhi, Martin Luther King... Heidät kaikki on teidän lakinne tuominnut."

No joo. Tuo nyt oli vain kalpea aavistus siitä, minkä suuntaisia mietteitä päässäni liikkui kävellessäni kaupungilta. En saa enää kiinni sitä kiihkoa ja käsitemaailmaa, jota mielessäni silloin pyöri. En pysty luomaan tunnelmia uudestaan pakolla - enkä ehkä haluakaan, sillä se oli ahdistava. Ehkä palaan aiheeseen joskus myöhemmin...