Turvallisuuden kautta diktatuuriin

Jokin poliittinen aate voidaan katsoa utopistiseksi silloin, jos se ei ota huomioon ihmisten perusluonnetta, johon kuuluu kilpailu omaisuudesta ja vallasta ja yleensä kaikesta missä saadaan aikaan voittajia ja häviäjiä. Anarkismi on yksi tällainen utopistinen aate. On epärealistista olettaa, että ihmiset jonakin päivänä muuttuisivat ja luopuisivat vallastaan ja asemistaan ja rahoistaan (ja rikollisista taipumuksistaan) ja hakeutuisivat asumaan yhdessä rauhanomaisiin kollektiiveihin, joissa ei olisi rikkaita eikä köyhiä, ei vallanpitäjiä eikä alistettuja, ei sortajia eikä sorrettuja.

Ihmiset eivät ole tuollaisia. Vaikka anarkismi toteutettaisiin väkipakolla, ei menisi kuin hetki, kun joukosta nousisi ihmisiä, jotka olisivat muita "tasa-arvoisempia". Heistä tulisi ensiksi mielipidejohtajia ja vähitellen oikeita johtajia. Lopulta palattaisiin siihen, mistä on lähdetty.

Jonkin verran utopiaa sisältyy myös nykyiseen länsimaiseen demokratiaan, koska siihen uskovat eivät riittävästi tiedosta sitä, että demokratiakaan ei ole immuuni sisäiselle diktatuurikehitykselle. Järjestelmä voi muodollisesti säilyä demokratiana "vapaine" vaaleineen, vaikka se todellisuudessa on muuttunut jonkun yhteiskuntaluokan johtamaksi diktatuuriksi.

On olemassa muutamia universaaleja mekanismeja, joiden kautta yhteiskunnat ajautuvat kohti harvainvaltaa. Näitä ovat mm. 1) ulkoinen turvallisuus, 2) yleinen turvallisuus ja 3) ihmisten henkinen hyvinvointi.

Ulkoisella turvallisuudella voidaan perustella kova kuri ja sotilasdiktatuuri. Kansaa vaaditaan uhrautumaan ja yhdistymään ja alistumaan kovaan komentoon, koska jokin ulkopuolinen voima uhkaa tuhota kansan. Ulkoinen turvallisuus voi olla uhattuna myös sisältä päin, joten se edellyttää tehokasta turvallisuuspoliisia ja pettureiden säälimätöntä eliminointia. Pohjois-Korea on esimerkki tällaisesta järjestelmästä. Se ylläpitää isoa armeijaa ja tiukkaa sisäistä kuria USA:n ja muiden imperialististen voimien kuvitellun hyökkäyksen varalta. Myös presidentti Bush käytti ulkoisen turvallisuuden korttia kiristäessään lainsäädäntöä ja vangituttaessaan ihmisiä. Tämän tien päässä häämötti diktatuuri, mutta onneksi Yhdysvalloissa järjestetään myös vaaleja, joissa kurssia voidaan korjata.

Yleistä turvallisuutta käytetään keppihevosena silloin, kun yhteiskunnasta tehdään poliisivaltio. Lakeja kiristetään ja valvontaa lisätään mukamas ihmisten oman turvallisuuden vuoksi. Turvallisuusideologian mukaan ihmisten pahimpia vihollisia ovat he itse, koska he eivät välitä omasta tai muiden turvallisuudesta. He eivät kiinnitä turvavyötä, kävelevät päin punaista, ajavat ylinopeutta jne. Ihmisten kuriin saamiseksi lisätään poliisin valtuuksia ja tehostetaan valvontaa. Lainsäätäjät säätävät uusia kieltoja ja pakkoja kuin liukuhihnalta, mikä johtaa rikostilastojen pahenemiseen, koska ihmiset eivät pysty noudattamaan kaikkia sääntöjä. Tähän välinpitämättömyyteen vastataan asennekasvatuksella sekä säätämällä lisää lakeja ja tehostamalla valvontaa entisestään.

Ihmisten henkisellä hyvinvoinnilla perustellaan uskonnollinen tai aatteellinen diktatuuri. Uskonnon varjolla luodaan hirmuvalta, joka kontrolloi ihmisten yksityiselämää ja rankaisee uskonnollisten määräysten rikkojia. Tiukan linjan islamilaiset valtiot ovat esimerkki tällaisesta, mutta myös kristillisessä maailmassa on ollut ajanjaksoja, jolloin uskonnon varjolla on ylläpidetty hirmuhallintoa ja poltettu ihmisiä noitina.

Käytännössä diktatuurit ovat yhdistelmä edellä mainituista asioista. Painotukset vaihtelevat tilanteen mukaan. Myös muita aatteita ja ideoita voidaan käyttää hyväksi kehitettäessä diktatuuria. Lähes mitä tahansa voidaan. Jopa suvaitsevaisuus ja sananvapaus kelpaavat perusteeksi olla suvaitsemattomia ja vainota ihmisiä heidän mielipiteittensä takia, mistä viime aikojen "multikulttuurisuusnoitavainot" ovat esimerkki.

Mikäli yhteiskunta olisi jollakin keinolla saatu muutettua anarkistiseksi, ennemmin tai myöhemmin yhteiskunnan sisällä alkaisi kehitys kohti eriarvoistumista. Johtaviin asemiin haluavat perustelisivat tarvettaan johtaa joillakin edellä mainituista syistä. Anarkismi kumoutuisi omaan mahdottomuuteensa.

On teoriassa mahdollista yhdistää anarkismi nykytyyppiseen yhteiskuntaan, jolloin lopputuloksena on tasa-arvoinen järjestelmä, jossa on monia anarkismin hyviä puolia, mutta joka kuitenkin pysyy kasassa.

X-puolueen sivuilta voit lukea enemmän tästä asiasta.