Kenen pitäisi sopeutua?

Olin töissä sosiaalitoimistossa pienellä paikkakunnalla, jossa ei asu lainkaan romaneja. Yhtäkkiä sinne muutti monilapsinen romaniperhe. En kovin paljon liioittele, jos sanon, että kunta meni täysin shokkiin tuon romaniperheen takia. Kunnantoimiston kahvipöydässä ei juuri muusta puhuttukaan kuin siitä, mikä hirveä vitsaus kuntaa on kohdannut, ja miten ihmeessä romanit saataisiin häipymään paikkakunnalta. Minua hiljaisesti nauratti tuo mieletön kiihkoilu mitättömän tuntuisesta asiasta, koska olin tottunut aivan erilaiseen kulttuuriin ja ilmapiiriin.

Kunnan eri viranomaiset kehittelivät yhdessä juonia, jolla romanit saataisiin lähtemään. Kiihkeimmille kunnallispoliitikkoille piti välillä muistuttaa, että Suomen lainsäädäntö koskee myös romaneja, ja perheelle on pakko maksaa kaikki asumistuet ja toimeentulotuet ja muut maksut, joita muillekin ihmisille maksetaan. Ei monilapsista perhettä voi häätää kunnan vuokra-asunnosta sillä perusteella, että se on romaniperhe. Jos tällainen häätö tehdään, kunta on joka tapauksessa vastuussa asunottomista lapsista ja pelkästään lastensuojelulain perusteella.

En tiedä millainen yhteisoperaatio asian hoitamiseksi organisoitiin, mutta lopulta romanit kirjaimellisesti ajettiin väkivalloin pois kunnasta. Muodollisesti asialla olivat paikalliset nuorisojengit, mutta todennäköisesti tapahtumilla oli korkeimpien tahojen hiljainen siunaus.

Vaikka romanien ja valtaväestön täydellisestä sulautumista ei todennäköisesti tule ainakaan lähiaikoina tapahtumaan (eikä ehkä tarvitsekaan tapahtua), pitkä asuminen yhdessä samalla paikkakunnalla lähentää eri etnisiä ryhmiä toisiinsa. Kumpikin osapuoli oppii ottamaan huomioon toisen erikoispiirteet. Valtaväestön jäsenet eivät enää hermostu aivan pikkuasioista. Lisäksi he oppivat tuntemaan romaneja yksilöinä. Jos joku nuori kuumaverinen romanimies heiluu puukon kanssa, ihmiset tajuavat, että kyse on yhden yksilön teosta. He tuntevat monia muita rauhallisia romanimiehiä, jotka eivät koskaan käyttäydy väkivaltaisesti. Niinpä tuon yhden miehen puukonheilutus ei leimaa koko paikallista romaniväestöä. Asiaan osataan suhtautua järkevästi ja rauhallisesti. Toisaalta myös romanien puolella kehittyy samanlainen muut huomioon ottava asenne. Aivan mitä tahansa ei viitsitä tehdä, koska suhteet halutaan pitää kunnossa. Vallitsee siis jonkinlainen rauhanomainen rinnakkaiselo.

Tilanne on aivan toinen, kun romanittomalle paikkakunnalle muuttaa romaniperhe. Valtaväestön jäsenet ovat ennakkoluuloisia, ja pieninkin yhden romanin aiheuttama ongelma saa heidät mieltämään tapauksen kaikkien romanien syyksi. Erilaiset huhut alkavat liikkua, ja pian jokainen paikkakunnalla tapahtunut selvittämätön rikos pannaan romanien syyksi.

Jos romanilapsi varastaa kaupasta karamellipussin, valtaväestöön kuuluva ajattelevat, että koko perhe on varkaita. Jos sen sijaan jonkun muun kuntaan muuttaneen perheen lapsi jää kiinni näpistyksestä, ei yleisesti ajatella, että kaikki tuohon perheeseen kuuluvat ovat myymälävarkaita.

Myös paikkakunnalta toiselle muuttava romaniperhe on ehkä erilainen kuin pitkään samalla paikkakunnalla asunut perhe. Muuttaminen voi olla merkki ongelmista. Perhe on ehkä joutunut vaikeuksiin edellisellä paikkakunnalla ja siksi joutunut lähtemään. Kokemuksesta perhe tietää joutuvansa todennäköisesti vaikeuksiin myös uudella paikkakunnalla riippumatta siitä miten sen jäsenet käyttäytyvät. Koska minkäänlaista positiivista palkkiota hyvästä käyttäytymisestä ei ole odotettavissa, miksi edes yrittää? Perheenjäsenet saattavat näpistellä kaupoista ja käyttäytyä muutenkin epämääräisesti, koska tällaistahan heiltä odotetaan.

Käytännössä tuon tyyppisiin ongelmiin joutunutta romaniperhettä on vaikea auttaa, eikä auttamista monesti edes yritetä. Ainoa tavoite on päästä perheestä eroon. Perhe halutaan sysätä jonkin muun kunnan riesaksi. Kuntien sosiaaliviranomaiset käyvät perheellä kauppaa kuin se oli omaisuutta, jonka voi myydä tai vaihtaa. Perhettä pompotellaan kunnasta toiseen. Välillä perhe voi kokeilla onneaan myös Ruotsin puolella ja toivoa, että naapurimaan viranomaiset paneutuisivat perheen asioihin kokonaisvaltaisemmin.

Jokainen voi arvata, millainen tulevaisuuden ennuste tuollaisessa perheessä varttuneella lapsella on.